Thursday, August 10, 2006

 

Runotorstain 12. haaste

.


RUNOTORSTAI antoi tehtävän kirjoittaa runo allaolevan kappaleen herättämistä ajatuksista.

"Minä kirjoitan maailmanhistoriaa", nainen sanoo. Ja hoitajattaren kädet pysähtyvät hetkeksi; hän laskee katseensa tähän vanhaan naiseen, tähän vanhaan sairaaseen naiseen. "No mutta hyvänen aika", sanoo hoitajatar. "Sepäs vasta on." Ja sitten hän jatkaa puuhiaan, kohottelee ja laskostaa ja silittää - "Uppista pikkuisen nyt, no niin, kelpo tyttö - sitten haetaan teille kuppi teetä."

(Penelope Lively, Kuutiikeri. WSOY 1988, s. 5. Suom. Harry Forsblom; engl. Moon Tiger.)

Yllä oleva on Penelope Livelyn vuonna 1987 Booker-palkinnon voittaneen Kuutiikeri-romaanin ensimmäinen kappale.

(Ensimmäisen kappaleen ensimmäinen kappale? First passage in the first chapter?)

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo


Ette puhu minun kieltäni
Ette ymmärrä minun mieltäni
Se häiritsee, hämmentää

Robotti, automaatti,
Mekaaninen kone,
Kierrätte, käännatte,
säädätte, väännätte

Ette osaa kuunnella
Ymmärryksellä

Olemme eri maailmoista

Tyynyt, lakanat. teekuppi
Ja outo kielenkäyttönne

Vievät minut sivuun
ideoiden historiasta
omasta henkisestä maailmastani
kalseaan fysikaaliseen olotilaan
kliiniseen, patologiseen

Ennen kaikkea tuo outo kieli
“Uppista pikkuisen nyt”...
Mitä ihmettä se merkitsee?
Kuka puhuu noin?
Käännösromaani?

Hukkaatte aikaani
historian taikaani

Viekää tärkätty olemuksenne pois
Kahisten käytävää pitkin
Kunnes ääni vaimenee ja häipyy,
äipyy, pyy, yy...

Armelias hiljaisuus.
Hengitykseni tasaisuus
Silmät suljen,
takaisin maailmoihini kuljen.

Comments:
Linkittäminen näyttäisi onnistuvan, kun otetaan pois html-tagit lähetämästäsi osoitteesta. Kommenttilootassa lähettämäsi osoite oli html-kielellä valmiiiksi linkitetty mitä ei tarvitse tehdä, koska vuodatus tekee sen puolestasi. Eli liitä kotiosoitepalkkiin vain pelkkä osoite, joka on runosi osoitepalkissa. Testasin sitä ja se toimii. Runoasi kommantoin myöhemmin, nyt pitää kiitää.
 
Jep, Rita. Lainattu teksti aloittaa kirjan. First passage in the first chapter.
 
Kiitos neuvoista, Tui. Yritän tajuta asian, mutta vaikka töppäilisin seuraavallakin kerralla runoilusta en luovu! Päinvastoin harkitsen jo hiukan opiskella alaa, enkä vain hatusta vetää värssyjä :) Runotorstai innoittaa.
 
Se on ensimmäisen luvun ensimmäinen kappale.
 
Runosi ensimmäinen säkeistö antaa jo kuvan mistä on kysymys. Runosi muutenkin sujuva, aainoa mikä tökkäsi korvaan oli "käännöromaani". Uppista nyt on pikkulapsille osoitettua kieltä. Englanninkielisessä alkutekstissä sanotaan "Upsy a bit, dear, that's a good girl".
 
Koska olen kieltenope kielelliset seikat tunkevat aina tajuntaani, mikä minulle toivottavasti sallitaan.

Ihmettelin suomen kielen vajavaisuutta, kun "kappale" on sekä passage että chapter, sekä sen lisäksi paljon muutakin.

Uppista-jutun pystyn kyllä jäljittämään englantiin ja myös tietenkin lapsille puhuttuun kieleen, mutta voi että suomennos pistää korvaan. Lapsenkieli hoitajattarella ei minua häiritse niinkään . Luonnoton käännöskieli sitäkin enemmän. Traduttore, traditore, kuten italialaiset sanovat. (Kääntäjä, petturi.)
 
Hoitajan lapsenkieli on yksi ristiriita tekstissä ja myös osoitus hoitajan suhtautumisesta kyseiseen vanhaan naiseen. Se on tavallaan se lukemaan pakottava asia (Antti Tuuri on puhunut tästä kirjassaan Kuinka kirjoitan romaanin), ristiriita lapselle puhuttavan kielen ja maailmanhistorian kirjoittamisen välillä on niin suuri.
 
Tui,

Kiitos lisäkommentoinnista. Englantia puhuvassa maailmassa on yleinen ilmiö että hoitajien puhetapa on holhoava, minkä voi huumorilla mahdollisesti nähdä kuuluvan uniformuun. Sen voi kokea myös ärsyttäväksi, jopa halventavaksi. Ei-englanninkielinen voi ihmetellä huuli pyöreänä. Myös tulee mieleen hoitajien tapa puhua me-muodossa: How are we today?

Koska tehtävä oli subjektiivinen, kuvittelin itseni potilaan tilalle. Minua ei tällä omalla eläytymismatkallani häirinnyt lapsenkieli, vaan luonnoton käännös. Koska olin itse se potilas en kokenut olevani "suuri kirjailija" jota alennettiin. Itsetuntoni on kunnossa. Sen sijaan jos seuraisin tilannetta oikeassa elämässä sivusta, kokisin hoitajan käytöksen epäkunnioittavaksi vanhusta ja maailmanhistoriankirjoittajaa kohtaan.

Myös subjektiivista: teoreetikkona ja ajattelijana fyysisyys häiritsee minua. Kuvitelmassani halusin kiihkeästi päästä takaisin omaan ajatusmaailmaani.

Koska en tiennyt kyseisestä kirjasta mitään, ekalla lukemalla mietin myös onko kyseessä oikea historioitsija vai ollaanko suljetulla osastolla missä naapuripunkassa makaa "Napoleon".
 
Kiinnostavaa, miten sama teksti herättää ihmisissä erilaisia näkemyksiä. Amazonin kautta voi lukea kirjan alkua. Hieno romaani, kannattaa lukea kokonaan.
 
Siis ainakin tuon linkin kautta (jos toimii):
http://www.amazon.com/gp/reader/0802135331/ref=sib_dp_pt/104-5343997-0532749#reader-link
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?