Friday, March 17, 2006

 

Päätöntä touhua

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo



Copyright Rita Ahonen
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo


Miten päättömyys liittyy kieltenopiskeluun? Mikäs se “kielipää” oikein on? No, ei tässä nyt kielipäästä ole kyse, vaan kirjaan ajatuksiani, jotka liittyvät pääasiaan keskittymiseen. Noin niin kuin pääasiallisesti. Yritän käyttää päätäni. Ajatus lähti päättömästi ja päämäärättömästi harhailemaan, mutta tarkoitus on saada mielenkiinto osumaan rajattuun kohteeseen.

En muista kuinka kauan olen halunnut soittaa rumpuja, mutta sen tiedän kuinka voimakas se halu on aina ollut. Musiikkiopettajani havaitsi rytmitajuni jo kouluaikoina. Aina kun tansseissa on ollut bändi, olen jälkikäteen muistanut rumpalin ilman päätä. Itse asiassa muistikuvissani bändeissä ei ole muita soittajiakaan kuin päätön rumpali. Bomfunk MC:n rumpali taitaa olla ainoa jolla on pää. Hänellä on tapana viedä rumpupalikka vasemmalla kädellä hiuksia sipaisevalla liikkeellä pään yli taakse, ja oikealla kädellä pyörittää toista rumpupalikkaa pään oikealla puolella.

Toinen kiihkeä haluni on aina ollut tanssi. Tanssikin on jotenkin päätöntä. Ensimmäisen salsatuntini jälkeisellä viikolla opettajalla ei ollut päätä. Vasta seuraavan viikon tunnilla näin että hänellä oli sittenkin pää. Sen sijaan vartalon, käsivarsien, käsien ja jalkojen liikkeet olivat piirtyneet yksityiskohtaisesti muistiini. Tanssin liikkeisiin keskittymistäni häiritsi oikeastaan vain espanjankielinen musiikki. Luonnollisesti rytmi tuki tanssimista, mutta kun elämässäni kielet ovat aina olleet mielenkiintoni ykkössijalla, ja kielistä espanja kärkipäässä, sanat tunkivat tajuntaani. Tanssikurssin kymmenennestä kerrasta eteenpäin en enää juurikaan kuullut sanoja, vain rytmin.

Noita hakuisuuksia säätelevät omat sisäiset haluni ja pyrkimykseni. Joku sisäinen tutkani saa minut aina suuntaamaan huomioni rumpujen soittoon, tanssiin ja vieraisiin kieliin. Tunnen raivostuvani kun poikkeuksetta bändien ja tanssin televisioinneissa kameramiehet kuvaavat muuta kuin mitä minä haluan. Vaahtoan kotona TV:n ääressä ja huudan kuvaruudun taakse: “Näyttäkää rumpalia, senkin idiootit!” “Kamera pois tanssijoiden ylävartaloista, p-kele! Näyttäkää koko vartalo (vaikka ilman päätä) tai jalkojen työskentely edes!” “Kuuluuko kameramiehillä pääsyvaatimuksiin että ei ole rytmitajua eikä tanssitaitoa?” “Tapan teidät kaikki mutta sitä ennen tapan itseni, ja sen jälkeen heitän television ikkunan läpi mäelle!”

Miten kielikurssilainen saisi aikaan sen että pystyisi keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja tehostamaan opiskeluaan? Itsekuri ei kuulu maailman helpoimpiin asioihin. Tunneilla on opettaja määräämässä tahtia. Hän sanoo mitä tehdään, miten se tehdään ja mitä vauhtia. Opiskelijan on helppo tehdä harjoituksia ohjauksen alaisena. Oppitunneilla ei ole häiritsevää ulkomaailmaa läsnä, joten sekään ei häiritse keskittymistä. Tähän tulee poikkeus kun kiellosta huolimatta joku on jättänyt kännykkänsä päälle ja se soi. Tuntiin saattaa tulla hyvinkin pitkä häiriö silloin kun opiskelija kuvittelee voivansa vastata puheluun opiskelevan joukon keskellä. Joidenkin kurssilaisten on huomattavan vaikea jatkaa opiskeluaan sen jälkeen.

Miten sitten kotitehtävien tekeminen sujuu? Hienoa todeta, että lähes aina oppilaani ovat tehneet antamani kotitehtävät. Se ei ole mikään itsestäänselvyys aikuisopiskelussa. Työpäivät ovat pitkiä, monilla on lapsia, kodinhoitoa, harrastuksia, velvollisuuksia. Se voi osaltaan selittää sen että jään melkein aina toivomaan kotitehtävän tarkastuksen jälkeen että opiskelijat olisivat hiukan paremmin keskittyneet tehtävän tekemiseen. Tehtävät eivät yleensä ole kovin pitkiä, ja olen ne itse laatinut pitäen periaatteenani usein sisällyttää yhteen paperiin jonkin tietyn teeman tai yhden tai kaksi opeteltavaa asiaa, joihin voi keskittyä sillä kertaa. Sääli kun olen käyttänyt energiaa suunnitteluun, eikä vaikuta siltä että läheskään kaikki opiskelijat olisivat omia voimavarojaan suunnanneet riittävästi. Suoritukset voisivat olla erittäin paljon parempia, jos keskitettäisiin huomio tehtävään, luettaisiin ohje huolellisesti, äännettäisiin kaikki sitä mukaa kun kirjoitetaan, luettaisiin tehtävää edestakaisin, jotta saataisiin kuva kokonaisuudesta sekä painettaisiin siinä olevia sanoja ja lauseita ja asioita muistiin. Kaikki opiskelijani ovat älykkäitä, ja joskus voisin itkeä kun huomaan että he eivät käytä älyään eivätkä voimiaan kieltenopiskelussa edes puolella teholla. Sitten on tietysti sellaisia opiskelijoita, jotka näkevät vaivaa suunnattomasti, mutta kuluttavat energiaansa vääriin asioihin. Yksi aivan kauhea virhe englannin opiskelussa on lukea ja kirjoittaa ilman sitä puolta asiasta että pidettäisiin englannin kielen ääntäminen hengessä mukana. Voi itku näitä Suomen ylioppilasKIRJOITUKSIA, jotka suorastaan pakottavat koululaiset opettelemaan sanoja suomen ääntämisssääntöjen mukaan. Onneksi minulla on paksu tukka. Joudun sitä repimään kun niin monet luulevat että w äänne-tään v:ksi, th on yhtä kuin t, tai pahimmassa tapauksessa t jota terästetään h-henkäyksellä, z pysyy tietenkin zeppeliini-tsetana, eikä soinnillisena s-äänteenä, ja niin edelleen loputtomiin. Senkin päivän kun saisi elää että suomalainen ei sano “cucumber” englannin tunnilla suomeksi lukemalla, mutta ei ole tainnut vielä tapahtua. Stir-sanalle tarjotaan poikkeuksetta ääntämistä stir. Outo ilmiö sinänsä että kun oppilaan äänettyä sen suomeksi kysyn miten se kuuluisi ääntää, hän sanoo sen silloin oikein, mutta huom! - vasta silloin. Jos hän sen tietää, miksi hän ei heti sano sitä?

Olisiko nyt aika opetella ja harjoittaa keskisttymiskykyä kunnolliseen englannin tuottamiseen? Keskittää voimavarat yhteen tai kahteen kohteeseen kerralla kohteeseen. Eihän se edes ole vaikeaa.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Ala-asteen kolmannella yksi kaveri osasi soittaa hienosti rumpuja ja sitten kaikki tytöt ihalivat häntä.

Ala-asteen kolmannesta lähtien olen halunnut soittaa rumpuja, salaa, enemmän tai vähemmän.

1+1=perjantai
 
Mä voin opettaa. Ota kapulat ja noudata tätä kaavaa alkajaisiksi:

o = oikea
v = vasen

Rummuta: o v o o

ja sitten v o v v

Toistele sitä. Siitä se irtoo...

Pyydä toinen kaava kun olet drummutellut tuota muutaman päivän yhtä soittoo.
 
Mikä helvetin ihmeellisyys on, jos osaa kielillä puhua?

Siinä ei ole mitään eroa siihen, että toiset osaavat ratkoa yhtälöitä tai heittää peliin monimutkaisempia fysiikan lainalaisuuksia.

Minulle riittää se, että pystyn sujuvasti lukemaan alani englannin kielistä kirjallisuutta (ja romaaneja) sekä tulen auttavasti toimee ulkomailla, vaikka lausumiseni on täysin perseestä eikä kielten opiskelu pidemmälle voisi vähempää kiinnostaa.

Jokaisella on omat vahvuutensa.

Sinä olet hyvä kielissä, mutta veikkaan, ettet lyö minua ohjelmoinnin saloissa tai matemaattis-fysikaalisten ilmiöiden saloissa. So what?
 
Iltakajo, herramunjee, ethän sinä ole minun kursseillani! Vuodatukseni koskee kursseja joita minulta tilataan kalliilla rahalla ja sitten kun yritän parhaani mukaan opettaa niin välillä turhaudun. Ei tässä ollut kyse siitä että kehuskelisin miten hyvä olen kielissä. En mielestäni edes ole hyvä kielissä. Siis verrattuna siihen mittapuuhun mikä minulla on itselleni.

Kun parhaansa tekee eikä toinen osapuoli tee niin kai ihmisellä on välillä oikeus vaatia parempaa nyrkkiä iskien! Prkl! Karttakeppi katkeaa.
 
PS Ei ole mikään ihmeellisyys puhua kielillä. Kaikkihan puhuvat jotain kieltä.
 
ovovvvoovvovvooovvvvovovovovvvoo

Päätin vähän soveltaa, kun intouduin!

Que tengas buen fin de semana!
 
Onko tuon sikayhtyeen nimi "The Heys"?
Hieno nimi! :)

Opetusfilosofiasi on aika lähellä omaani (sen perusteella mitä olen lukenut), mutta mitä tulee ääntämykseen, olen lievästi eri raiteella, koska opetan nimenomaan International English, en British English.
Ero on siinä, että keskityn lähinnä siihen että ääntäminen on ymmärrettävää.
Olennaista ovat:
-konsonantit ja niiden yhdistelmät
-vokaalien pituus
-äänen paino lauseen sisällä

Tutkimusten mukaan esim. th-äänteen sonorisuuden erottamisella (thanks- this)tai edes sillä lausutaanko se esim t-nä, ei ole suurta merkitystä(siis se ei vaikuta ymmärtämiseen)
Eri asia on, onko "tankeroenglanti" kaunista...

IE:n tunnilla kuunnellaan eri aksenteilla tuotettua englantia, koska se auttaa opiskelijoita reaali-tilanteissa.
(Aika moni onkin sanonut, että ymmärtävät standardi-englantia, mutta että ongelmia syntyy, kun puhekumppanina onkin saksalainen tai espanjalainen)

Muuten olen kanssasi samaa mieltä siitä, että suurin este oppimiselle on opiskelijan asenteessa. Onneksi italialaiset ovat jo peruskasvatukseltaan paljon luottavaisempia kuin me suomalaiset, ja mikä tärkeintä, heitä ei nolota puhua! Olen siis kulttuurisesti luultavasti myönteisemmässä oppimis-ja opettamis-ilmapiirissä, näin liioitellusti yleistäen.
 
Ainiin, unohdin laittaa liitteeksi pari artikkelia aiheesta.
http://www3.telus.net/linguisticsissues/internationalintelligibility.html

http://education.guardian.co.uk/tefl/story/0,5500,484920,00.html
 
Hienoja ajatuksia kielten oppimisesta, ja rumpujen soitosta!
Antti näköjään on ainakin oppivainen oppilas.Semmoset rummutukset jo heti ensi alkuun tuosta noin vain! (naurua hirveästi) Tietysti oli kyllä hyvä opettajakin!
 
Kiitti Sari

Ihana vaihtaa ajatuksia. Minä opiskelin yliopistossa fonetiikkaa ja kielitiedettä joten on aika syvälliset käsitykset, mutta en tietenkään opiskelijoilta mitään täydellisyyttä vaadi. Kunhan eivät velttoilisi, heh. Ja keskittyisivät. Sehän siinä eniten turhauttaa että kun kaikilla on kykyjä älyä. Miksi tyytyisivät puolivillaisuuteen?

Hah hah, possubändin nimi on the Hogs eli Karjut. Röh.

Hyvä Antti! Drummuttele lisää. Mitäs niistä naapureista...
 
Leonoora,

On noilla pojilla kova vauhti kun innostuvat. Boys will be boys. And so will girls if you know what I mean. :)
 
Ou Jeah! Tulin juuri tuolta mualiman tuulista kaupungilta, ja räntäsateesta! Piti ottaa ihan vodkapaukut kun rupesi niin kiukuttamaan toisten angstit ja melankoliat. Jokainen ihminen on laulun arvoinen, niin kaikki tytöt, mutta myös kaikki potrat poijaat!
 
Leonoora,

Sitä se teettää kun ryhtyy ruikuttajia kuuntelemaan :) Minäpä tulen sähköpostitse kohta kertomaan sinulle hykerryttävän kivaa juttua vastapianoksi eiku painoksi, pianokaiseni. Oota.
 
LOL

wish i could read finnish, love those long words and the ubiquitous ä, why so many ä tréma by the way?
 
Ciao Macchiato

Bentornato! In the Finnish language, a and ä represent a different sound. A is like the a in the Italian word "gallo", ä is a little like the English a in "hat".
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?