Thursday, March 23, 2006

 

Perugia Italia



Opiskeluajoilta

L'Università Italiana per Stranieri

Amici persiani

Iranilaisia ystäviä

+ italialainen Fausto
(il biondo = blondi keskellä)

+ tunisialainen Munir (toinen oikealta)

Olden days, golden days


Sain selittää maanantaina ihmetteleville iranilaisille bahai-ihmisten uuden vuoden vietossa miten ihmeessä osaan puhua persiaa. Kerroin suomeksi + persiaksi sekaisin ja sikaisin miten italiaa opiskellessani Perugiassa tapasin iranilaisia joiden kieleen ja kivaan huumoriin tykästyin, suorastaan hurmaannuin. Pyysin heitä opettamaan minulle persiaksi kaikenlaista. Niin, niin, olin siellä italiaa opiskelemassa. Mutta kun hurmaannuin farsin kieleen. Sekä niihin heppuihin ja heidän iloisuuteensa ja huumorintajuunsa.

Vuosia myöhemmin Suomessa, vuonna 1383, hiukan yli vuosi sitten (nyt on vuosi 1385), astuin ystäväni Ennan kanssa sisään pieneen etniseen elintarvikeliikkeeseen, ARI Malmilla. Henkilökunta oli neljän hengen perhe. Enna etsi kikherneitä, jolloin aikaa kuluttakseni kysyin toiselta tytöistä: Minkä maalaisia olette? Oletin arabeiksi. Hän vastasi: Iranilaisia. Minä siihen: Farsi baladi? Hän äidilleen huudahtamaan: Äiti, äiti, tämä puhuu persiaa! Ach Khoda sitä onnea. Eipä sitä voi sanoin muille kuvata. Tiedättehän miten jotkut asiat pitää kokea itse. He saivat tuulahduksen tuttua vieraassa maassa, minä - niin, niinpäs minäkin. Olen Suomessa aina ollut vähän vieras. Outo lintu. Oman tieni kulkija. Oman pään sisässä eläjä. Baabelin tornissa viihtyvä. Kuljen spiraaliportaita rakennuksen sivua...

Comments:
Kauniita, kauniita muistoja sinulla! Että sitten ihailen (vähän kadehinkin) ihmisiä, joilla on ollut lahjakkuutta, intoa, tarmoa ja pitkäjännitteisyyttä opiskella useita vieraita kieliä.
Kuten Rita!
Parasta mitä varattomat vanhemmat voisivat antaa lapsilleen perinnöksi on tukea ja innostaa lapsia opiskelemaan, vaikka harrastuksena eri kieliä.
 

Finalmente, piccolo souvenir di Perugia. Grazie, belissima foto (anni 70 o 80?) ...

Dunque, sarebbe utile se questo posting si riscrive in italiano/inglese/francese - mi farebbe piacere. LOL, scusami ........ sorry I'm so demanding. I know. Mi do "un slap". heheeee

ciauxzzzz

 
Leonoora, kiitti.

Macchiato, grazie mille, però dato che ho tre blog e troppe cose da fare al lavoro, and I have some readers who don't understand English, let alone other foreign languages, I don't think I can grant you your wish. In fact, I may not have enough time to update this blog every day in the future, as I have been doing so far. You, on the other hand, appear to be rather productive at your end. Keep up the good work! Attaboy!
 
Minulle tuli tästä mieleeni ensimmäinen kerta kun puhuin italiaa.

Rooman metrossa sellainen anustappi alkaa tuuppia. Väistän kaksi kertaa, kolmannella pistän oman massani vastaan, jolloin kaveri menee seinää vasten, astun luokse, katson silmiin ja sanoin

"coglione, ladro, vanessio, ma sopra tutto coglioneri"
 
Petja

Sono senza parole!

Minäkin olen joutunut Italiassa turvautumaan koviin sanoihin (Punastus)
Ilman ruhon tuomaa korostusta. Olin semmoinen pienikokoinen blondi au pairina ja opiskellessa muinoin. Niin tai enhän minä Italiassa pieni ollut. Ihan normaalikokoinen. Pärjäilykeinoja on joskus pakko soveltaa. Hauska juttu, Petja!
 
Petja,

Se on siis sinun oma kuva siellä blogissasi?
 
Kyllä. Minun kuvani se on. Minä olen perheen pienin. Pituuteni on vain 179 eli olen ainut sukuni miehistä joka on alle 180cm.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?