Saturday, February 25, 2006

 

Virittäytyminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Opetan tänään italiaa iltapäivällä. Koska en käytä italiaa joka päivä, aloitin virittäytymisen jo eilen pitämällä satelliitti-TV:n Raiunokanavaa sopivasti äänessä sekä kuuntelemalla NEK:iä ipodista kävelylenkillä. Luonnollisesti käyn läpi opetusmateriaalin ja suunnittelen tunnin ohjelman ennen kuin menen opettamaan.

Opiskelijani eivät useinkaan älyä virittäytyä kielitunneille. Minun on pitänyt opettaa heitä siihen. Kun kielikoulutan työpaikoilla, kurssilaisilla ei kiireisenä aikana oikein aina ole mahdollisuutta muuta kuin tupsahtaa suoraan tunnille sorvin äärestä. Usein kuitenkin lienee viitsimättömyydestä kiinni että ei valmistauduta sen enempää kuin että edellisenä iltana häthätää kyhätään kotitehtäväpaperiin jotain.

Valmistautumaton oppilas saattaa änkyttää, sönköttää ja tönköttää suurimman osan tunnista ja päästä vauhtiin vasta istunnon loppupuolella. Sanomattakin on selvää että hänen opiskelunsa on tehotonta ja muutkin joutuvat kärsimään. Ero on valtava kun sama ihminen saapuu paikalle valmistautuneena, vireänä ja opinhaluisena.

Kävin salsatanssin alkeet parhaan kykyni mukaan muutama vuosi sitten. Saavuin ajoissa paikalle, harjoittelin otsa hiessä suurella ilolla ja harrastuksella, pidin itselleni treenejä pitkin viikkoa ja saavuin aina seuraavalle tunnille valmistautuneena. Ei yhtään ainoaa poissaoloa koko kesänä ja syksynä jonka kurssia kesti. Opettaja, johon muuten olin tyytyväinen, aloitti tunnit aina myöhässä. Osa kurssilaisia saapui aina myöhässä. Kanssakurssilaiset eivät näyttäneet liikkuvan täydellä ponnistuksella tai harjoitelleen lainkaan tuntien ulkopuolella. Kyllä meillä aina hauskaa oli, ja opimme paljon, mutta... Sekin olisi voinut olla niin MIELETTÖMÄN paljon tehokkaampaa!

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments: Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?