Wednesday, February 08, 2006

 

Sananvapaudesta

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Sananvapaus on kovasti mietityttänyt ja puhututtanut ihmisiä. Siellä täällä esitetään varmoja mielipiteitä asiasta, joka on niinkin moniulotteinen ja monitahoinen.

Kävelin 8-vuotiaan lapsikaverini kanssa koulun pihan ohi. Muutaman koulupojan ja -tytön ryhmässä yksi tyttö selosti kuuluvalla äänellä jotain niin törkeää juttua että en olisi sellaista edes naisporukassa, saati sitten sekalaisessa seurueessa ottanut puheeksi. Toivoin hartaasti että pikku kaverini ei kuunnellut. Vielä hartaammin toivoin että hän ei pyytäisi minua selittämään anatomioita ja fysiologioita tarkemmin. Ei vaikuttanut kuulleen.

Ei sananvapaus sitä ole että mitä tahansa saa kailottaa missä tahansa kenen tahansa seurassa. Kun viestinnässä on lähettäjä ja vastaanottaja, tarvitaan jonkinlainen keskinäinen kunnioitus ja toisen ihmisen huomioon ottaminen. Vapaus tuo mukanaan myös vastuun.

Ajatteleeko kukaan lehdistön sananvapaudesta paasatessaan että lapsetkin lukevat lehtiä ja otsikoita?
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Tuntuu siltä, että joidenkin ihmisten päässä laki kasvaa liian suureksi vaikuttajaksi. Jos kaikki mikä ei ole kiellettyä, olisi "sallittua" tai suotava tapa toimia, niin voi pojat olisi maailma kyllä vielä pahemmassa sotkussa mitä se nyt on...

Tuntuu kurjalta aina kun joku käyttää lakia tekosyynä muita loukkaavalle toiminnalle. Se on vähän kuin tämä klassinen fraasi "rehellisyyden nimissä". Tätä nykyä, jos sen kuulen, valmistaudun lyömään henkiset kädet korville ja *laalaalallaalllaalaa*. Jos pitää erikseen mainita olevansa rehellinen, jopa vielä piiloutua rehellisyyden taakse, niin sanottava itsessään tahtoo monesti olla aasinpäästä.
 
Mitä sitten, jos lapset lukevat tai jättäisivät otsikot lukematta? Mitä enemmän heiltä yrittää piilottaa, sen varmemmin ipanat ne saavat tietää. Tabut ovat turhaa, mieluummin muksuille oikeaa tietoa kuin välitunnilla kaverilta toiselle kulkevaa huhua.

Kysymyshän on lopultakin vain ja ainoastaan vanhempien vastuusta, siitä kuinka he kasvattavat lapsensa. Toisen kunnioitus ja huomioonottaminen, kuten monet muutkin perusasiat, opitaan kotona. Kuinka lapset ne oppisivat, kun vanhemmat pyrkivät luikertelemaan vastuustaan eroon?
 
Siilimys, hah hah, kädet korvalle ja lalalalaa... Yksi mikä minua jurppii on se kun aloitetaan "Sanon tämän sinulle ihan ystävänä..." LALALALAAAA

Iltakajo, eläydy 6-vuotiaaksi joka osaa lukea lööpistä "Isä tappoi kaksi lastaan ja sen jälkeen vaimonsa". Arvaa mitkä pelot ja turvattomuus alkaa pienessä mielessä itää.

Kiitos kommentistasi Kopsissakin. Jäi kokonaan sanomatta miten iloinen olen kun olet löytänyt hyvän terapeutin ja elämä on kirkastunut. Lukisin mielelläni lisää siitä aiheesta, jos innostut kirjoittelemaan.
 
Hyvä rita maestra, yritätkö ehdottaa, että lehtiä pitäisi julkaista kuusivuotiaiden säännöillä? Tai jonkun tietyn ryhmän herkkänahkaisuuden säännöillä.

Jos ajattelet asiaa entistäkin tarkemmin, ehkä huomaat, että sillä linjalla on seinä vastassa, niin paljon on erilaisia moraalissääntöjä maailmassa. Lehtiin ei tosiaan tulisi muuta kuin kuusivuotiaiden asioita.

Vaikea balanssinvetämisen ongelma, niin kuin jo sanoit, vaikka johtopäätöksesi oli erilainen kuin minun vetämäni olisi ollut;))
 
Sitä varten 6-vuotiaalla on vanhemmat, jotka selittävät asian.
 
Tasapaino puuttuu, sanoisin. Kai ne lapset pahan kestävät julkisesti jos saavat hyvääkin julkisesti. Kyllä sitä otsikoidaan että "Isä tappoi lapsensa ja äidin", mutta otsikoidaanko "Isä piti lapsista harvinaisen hyvää huolta, teki heidän kanssaan kivoja asioita, neuvoi, opasti ja teki heille turvallisen olo"? (Harvinaisen huonosti muotoiltu lööppi noin teknisesti muuten.. :P)

Ihan oikeasti, pitäisi kertoa niitä hyviä ja mukavia asioita myös, kun niitäkin kuitenkin (väittävät) on olemassa. Muuten menee vastuuttomaksi mässäilyksi ihmisten kärsimyksellä. Mikä taas johtaa apatiaan ja ajatukseen siitä että kaikki on suht turhaa eikä mitään positiivista kannata yrittääkään tehdä, kun maailmassa kerran on vain pahaa. Elämme jotenkin sellaisen suuren harhan vallassa, että vain paha ja julma tapahtuma voi olla uutinen (tai sitten sellainen, joka koskee kulttuuria [incl. urheilu, silloin kun se diskursiivisesti kuvataan kilpailun/sodan/taistelun metaforin]).
 
Hanhensulka, jos luet lastustani mitä siihen kirjoitin, havainnet että siinä ei ole johtopäätöstä jonka sanot minun vetäneen. Siis en yritä ehdottaa että lehtiä julkaistaisiin 6-vuotiaan ehdoilla. Olisinpa aika naurettava.

Peräänkuulutin sananvapaudesta KESKUSTELUUN MUKAAN sitä näkökohtaa että lapsetkin lukevat lehtiä. Ja sitä näkökohtaa että kaikkeen vapauteen liittyy myös vastuu.

Ei minulla ole sen paremmin kuin muillakaan patenttiratkaisuja noin
helvetillisen laajaan asiaan kuin sananvapaus. Tai joillakin ilmeisesti on, päätellen viime päivinä esitetyistä kannanotoista. Ja ne jotkut näyttävät suunnattomasti hiiltyvän omistaan eriävistä mielipiteistä.

Iltakajo, lasten vanhemmat eivät välttämättä tiedä mikä lasta painaa.
Isosta järkytyksestä ei välttämättä noin vaan puhuta. Kaikki perheet ovat erilaisia. Joissakin perheissä on tapana keskustella kaikesta, joissakin ei mistään. Jotkut lapset ovat arempia kuin toiset jne.

Siilimyksen mainitsemasta tasapainosta tulee mieleen se puoli lapsenkasvatuksesta että ei lapsia kuulukaan kaikelta suojata. Kyllä häntä pitää kasvattaa oikean maailman kansalaiseksi ja selviytymään hyvistä ja pahoista ajoista. En vaan kannata sitä että kirvesmurhat räväytetään 6-vuotiaan silmien eteen.

Hanhensulalle vielä kun sanot
"jonkun tietyn ryhmän herkkänahkaisuus"
... öh, eikös lapset ole aika suuri ja tärkeä ryhmä?
 
En sanonutkaan että pienen ryhmän, tai tärkeättömän(?);)

Muuten sananvapaus on juuri sitä, että saa kailottaa mitä haluaa ja milloin haluaa.

Hyvät tavat ovat asia erikseen niistähän ei nyt puhuttu, ja harvoin kai toimittajilla on niin hirveän hyviä tapoja (tietysti Hesan ja Ylen ja Kuvalehden toimittajat pois tästä laskusta:) Ja lakitupa on taas niitä varten, jotka rikkovat lakia.

Ja niinkun iltakajo tuolla kajotti, vanhempien osuutta asioihin ei pitäisi unohtaa. Nykyäänhän on tendenssi se, että vanhempien kasvatusvelvollisuus oletetaan täyttyvän sillä, että muksut tungetaan koulutusputken päästä sisään, ja odotetaan toisesta päästä ulos hyvinkäyttäytyvää maisteria, jolla on fiksuja mielipiteitä:)
 
Sanavapaus on kiinnostava asia. Kaikilla näyttää olevan sille erilainen määritelmä ja tulkinta. Hyvät tavat on tosi venyvä ja suhteellinen käsite. Hurjan hyvä lastujen aihe, muuten. Hanhensulka, sinulla on hieno blogi ja puhut hyvistä asioista. Siis kannatan sinun sananvapauttasi. En kannata sellaisten ihmisten sananvapautta jotka käyttävät sanoja kansankiihottamiseen, rikokseen yllyttämiseen, ilmapiirin pilaamiseen.En kertakaikkiaan voi sanoa että kannattaisin täydellistä ehdotonta sananvapautta. Iltakajo saa minun puolestani kajottaa niin paljon kuin haluaa. Luotan hänen älyynsä ja hyvään sydämeensä. Olette molemmat tervetulleita kommenttilaatikkooni koska tahansa.

Lastensuojelussa aion edelleenkin toimia mukana. Oma ajatukseni tuon kirjoituksen tehdessäni oli että eikö voisi olla joku laki joka kieltää pistämästä iltalehtien lööpit kaupoissa lasten näkyville. En hetkeäkään tuumaillut kaikista valtakunnan lehdistä poistaa rikosuutiset.

Sananvapauden ja puhumisen ongelma yleensäkin on se viestinnän ensimmäinen perussääntö joka toteutuu aina uudelleen: "Viestintä ei yleensä onnistu, paitsi sattumalta". Vaikka sanoisin mitä joku luulee kuulleensa muuta.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?