Tuesday, February 21, 2006

 

Pikkukaupassa

Kuin olisi ulkomailla käynyt... Astuimme sisään pienenpieneen Orient herkkukauppaan Helsingin Itäkeskuksessa. Sinne mahtuu pari seinällistä eksoottisia idän syötäviä. Omistaja itse, iranilainen Reza, palveli meitä. Toivotimme sob be kheir ja kysyimme che tori? Tunnelma nousi heti. Mukavan ilmapiirin vallitessa ostimme 5 kilon pussin jasmiiniriisiä, cashewpähkinöitä, kuivattuja soijapapuja, viikunoita ja tuoreita taateleita.

Juttelimme kuulumisia suomeksi, mutta sinne tänne persiankielisiä sanoja sirotellen. Kertoilimme siitä kun olimme kyläilemässä yhteisillä iranilaisille tuttavillamme pari lauantaita sitten ja siellä tutustuimme kuivattuihin soijapapuihin. Pari ulkomaalaisen näköistä asiakasta astui sisään emmekä voineetkaan jatkaa juttelua, mutta heitin vielä mukaan sanan takhfiff, joka merkitsee alennus Rezan käsitellessä laskukonetta. Hän sanoi että oli juuri laskemassa meille alennusta. (Teepä sama City Marketin kassalla.)

Mikä nautinto tuollainen sosiaalinen osto-myyntitilanne voikaan olla! Yksinäisille ihmisille voisi olla ideaa käydä pikkukaupoissa hiljaisina aikoina. Me kyläilimme runsas viikko sitten perheessä johon tutustuimme viime keväänä käydessämme Malmilla mainitsemani Rezan kakkoskaupassa. Perhe oli muutaman kuukauden töissä siinä liikkeessä ennen kuin se suljettiin. Voinpa kertoa että kävin siellä ahkerasti persiaa oppimassa ja mukaviin iranilaisiin tutustumassa. Ystäviä voi löytää mistä tahansa, vaikka eivät he tietenkään ystäviä ole vielä ekalla tapaamisella.

Miten kaikki elämämme ystävät ovat tulleet elämäämme ja ystäviksemme?

Comments:
Hei! Minakin ostin juuri taateleita. Kuivia tosin. En ole niita varmaan edes nahnyt yli kolmeen vuoteen ja kun sitten kaupassa pistivat silmaan, niin oli ihan pakko kerata ostoskoriin. Viikunoista unelmoin myos, mutta kaikkein eksoottisimpa nyt olisivat suomalaiset mansikat.
 
Viikunat ovat hyviä kun niitä on liottanut vähän aikaa. Kaupoista saa aika pehmeitä taateleita pusseissa. Nyt oli eka kerta kun ostimme tuoreita taateleita. Pahvirasiassa, jonka sisässä ne olivat muovipussissa. Hyvin makeita. Suomalaiset mansikat - enää 4 - 5 kk Suonenjoen mansikoihin. Aah. Saako Laosista mansikoita?
 
Nyt on mansikka-aika. Tulevat tanne Chiang Maista, Pohjois-Thaimaan vuorilta. Ovat koreita, kovia ja mauttomia. Missaan, ei missaan saa niin makeita mansikoita kuin ne pohjoisen valossa kasvaneet. Mielenkiintoinen ilmio, kun kaikki yleensa hedelmat muuttuvat sita makeammiksi mita lahemmas paivantasaajaa mennaan, mutta masikat kayttaytyvat painvastoin.
 
Joo! Espanjalaisetkin mansikat ovat upeita katsella mutta maistuvat parfyymiltä. Suomen pitkät valoisat kesäyöt saavat mansikat käyttäytymään noin. On siinä käyttäytymistieteilijöille ihmettelemistä. Kuule, olipa mukava ajatella mansikoita! Onkohan mansikka eestiksi maasika? Ainakin yhdessä kiisselipaketissa luki niin. Taidan ajatella mansikoita kun menen nukkumaan.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?