Thursday, February 09, 2006

 

Murskaava kritiikki

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Luin joitakin viikkoja sitten Vartti-lehdestä kirjoituksen jossa laulajatar Shakira haukuttiin ja halvennettiin maan rakoon. Minulla on hänen levyjään ja pidän hänestä. On laulajia joista en pidä, mutta en tunne mitään tarvetta ketään lannistaa ja latistaa maan rakoon. Onko tämä sitä kuuluisaa lehdistön sananvapautta että kriitikko valitsee yhden ihmisen, jonka julkisesti haukkuu maanrakoon. Onko kriitikon pyhä tehtävä pelastaa maailma roskalta?

Ne jotka julkaisevat kirjallisia hengentuotteitaan, odottavat kritiikkikirjoittajien palautetta toivoen ja peläten. Samoin esiintyvät taiteilijat, kuvataiteilijat ja niin edelleen. Kritiikki voi musertaa ja lyödä maahan.

Voisiko joku valistaa minua? Millaiset säännöt, jos mitkään, pätevät kun arvostellaan jonkun kirja, taideteos tai musiikillinen teos? Onko siinä sijaa toisen ihmisen työn kunnioitukselle? Onko olemassa mitään sääntöjä tai ohjenuoria toisten töiden ruotimiseen? Millä saamme kritiikin terveemmälle pohjalle?
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
En hirveästi tuosta alasta tiedä, jotakin kuitenkin, ja sanoisin, että se, kunnioittaako toista ja toisen työtä, on riippuvainen täysin samasta asiasta kuin meidän keskusteluissamme täällä näin. Eli kriitikon henkilökohtaisista intresseistä. Päätoimittajalla sitten saattaa olla jotakin sanottavaa - tai sitten ei.

Kritiikki pitäisi mielestäni esittää selkeästi yhden asiaan perehtyneen ihmisen mielipiteenä asiaan toiselle vähemmän perehtyneelle ihmiselle. Tämä näkökanta pitää sisällään vastuun oman mielipiteensä huolellisesta perustelemisesta ja suhteuttamisesta ja sanomistensa pitämisestä sellaisina, että niiden takana kehtoo seistä.

Kirjallisuudentutkimuksessa meillä on ollut puheena sellainen linja, että asiat pitää sanoa niin, että saman olisi valmis sanomaan kirjoittajalle ihan kasvoista kasvoihin. Muu on vastuun pakoilemista. Melkein minkä tahansa asian voi sanoa myös kohteliaasti.

Luovan kirjoittamisen kritiikki-kurssilla taas opettaja oli mielestäni huomattavan töykeä.
 
Jos jollain on noin palava tarve haukkua lyttyyn tietty henkilö, epäilen aina että takana piilee joku henkilökohtainen syy : kateellisuus, lapsuuden traumat, omat turhautumat... miksi muuten vaivautua moiseen kritiikkiin ?

Artisteista olisi varmaan vieläkin turhauttavampaa jos niistä ei edes puhuttaisi ollenkaan ; täysi välinpitämättömyys voi loukata pahemmin kuin suorat haukut.
 
Kyllä siinä tietysti aina ihminen on kynän varressa, hänen persoonansa, arvonsa ja ajattelutapansa.

Tuossakin on perää että haukkumisesta voi ainakin saada toivottua julkisuutta.
 
Juu, teatterilla oltiin aina masentuneita "oli se ihan ok" -palautteesta tai lehtijutuista... "Olisi mieluummin saatu kunnon haukut, olisi ainakin osoittanut, että on jotakin tarttumapintaa tässäkin työssä."
 
Siilimys, oletko teatteriväkeä?
Kiinnostavaa. Kerro lisää.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?