Friday, February 17, 2006

 

Maapähkinä

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Leonoora matkaa tänään junalla kotoaan Helsinkiin. Todella huomaavaista ilmoittaa olevansa poissa blogista. Vakiolukijat eivät joudu ihmettelemään ja lähettämään etsintäpartiota.

Luonoora lupailee raporttia palattuaan. Toivoisin saavani lukea Kiasmasta, jonka läpi hän arvelee ehtivänsä juosta. En ole huomannut että bloggarit olisivat kirjoittaneet Kiasmasta ja tästä meneillään olevasta ARS 06 näyttelystä.

Kävin ARS 95 näyttelyssä vuosia sitten. Siihen asti olin pitänyt nykytaidetta roskana. Kun tajusin taiteilijat ja heidän teoksensa kannanottoina ja keskustelun herättäjinä, innostuin suuresti nykytaiteesta. Ostin kirjan jossa teoksia ja kunkin taiteilijan sanomaa selitettiin. Teokset näyttivät sen jälkeen aivan erilaisilta. ARS 95:ssa käyneet muistavat Portia Munsonin tilateoksen eli installaation jossa pöydällä oli satoja pinkkejä esineitä ja inhan pesukoneteoksen jossa taiteilijan eritteet pyörivät. Kuvotuksen ja ällön taidemateriaalin ohella näyttelyssä oli upeita aarteita. Mediakohu vain tuntui kuohuvan noiden ärsyttävien ja pahennusta herättävien esitysten ympärillä.

Muistan näyttelystä marmoritöitä joista itselleni tuli mieleen leipominen ja Forum Romanum. Myös muistan jättiläismäisen läpinäkyvän maapähkinän. Jälkimmäisestä tuli mieleen lapsuuden ajan siirtomaatavarakauppa Vikkula Tampereelta ja pähkinät joita löytyi kaksi pitkulaisen kuoren sisältä. Nykyäänhän ostamme valmiiksi kuoresta otetut pähkinät muovipussissa, mutta kai niitä jostain vielä saa omissa roskaavissa kuorissaan, joita on nautinto tunnustella, painella ja avata poksauttaen. Yhdistän tuon muiston mielessäni Aku Ankkoihin ja Tikuun ja Takuun.

Minun ei olisi pitänyt siellä näyttelyssä lukea ihanan maapähkinän nimikylttiä. Se oli nimittäin "Alaston nainen". Pähkinä, jonka muusikko voisi kitaranakin nähdä, olikin naisvartalo. Petyin, mutta päätin suggeroida tuon muiston mielessäni maapähkinäksi ja nauttia nykytaiteesta. Suggerointi on avain parempaan elämään. Blogeista Katkeilevaa ajatusvirtaa ja Kiltin tytön blogi voi lukea lisää aiheesta suggerointi.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Minä muistan tuosta kyseisestä ARS-näyttelystä Neil Hardwickin tekemän tv-reportaasin. Se oli hyvin opettava. Neil sanoi, että nykytaide ei välttämättä sellaisenaan koskaan avaudu, vaikka kuinka tuijottaisimme sitä, mutta jos saamme kuulla siitä jotain lisätietoa, niin meille syntyy heti tunnetiloja. Hän ilmoitti aikovansa näyttää erästä taideteosta (repaleinen kangas) minuutin ajan ja kertoa sitten siitä jotain. Hän kehoitti katsojia kuulosteleemaan syntyisikö tunnetiloja. Jo puolen minuutin jälkeen Neil Hardwickin ääni ilmoitti: "Se on vakuutettu miljoonasta punnasta."

Tällainen muistikuva minulla on.
 
I thought you might say that.
 
Kops kirjoitti jokin aika sitten ennakkoluuloista... Taiteen kanssa ei kannata olla ennakkoluuloinen ja luokitella roskaksi sen mihin ei ole edes tutustunut.

Noh, minä kyllä sanon roskaksi Harlekiini-kirjoja, vaikka en ole yhtään sellaista lukenut. Pitäisiköhän ostaa yksi ja lukaista?
 
Nykytaide on pääosin tekotaiteellista paskaa, jota näennäiskultivoituneet tekopyhät kulturellipaskiaiset olevinaan ovat ymmärtävinään samaan aikaan kun paskaa purkkiin panneet "taiteilijat" kuolevat kantakapakassaan nauruun huijauksensa onnistumisesta. Mitä ihmettä on taide, jonka ymmärtämiseksi pitää lukea kirjasta mitä se on?

*jessus*

Joulukuisia ajatuksiani nykytaiteesta:

http://www.iltakajo.com/permalink.php?viesti=17
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?