Monday, February 20, 2006

 

Koulukiusaamisesta

Inhottavaan riesaan, koulukiusaamiseen, on keksitty tukioppilastoiminnan lisäksi parempi keino, koulusovittelija. Perjantain 17. helmikuuta Hesari, sivu C7, kertoo Mannerheimin lastensuojeluliiton kokeilusta kuudessa tamperelaiskoulussa. 16 oppilasta on koulutettu sovittelijoiksi. Jäämme odottelemaan miten kokeilu onnistuu ja etenee. Jo oli aikakin että joku keksi jotain!

USA:ssa TV-psykologi Dr Phil ja hänen poikansa ovat uurastaneet saman laajan ongelman poistamiseksi kouluissa. Nostan hattua niin korkealle kuin yletyn!

Sanon taas kerran että ihmissuhdeasioita pitäisi opettaa jo kouluissa. Todettakoon tähän päälle että kyllä kouluissa jo opetetaankin elämäntaitoa, kansainvälisyyttä ynnä muuta. Kärsivällisyyteni ei vaan joskus riitä kun totean miten ihan suotta ihmiset kituvat työpaikoilla henkilösuhteiden tulehduttua eivätkä osaa kommunikoimalla selvittää tilanteita, joihin ei alunperinkään ajaduttaisi jos osattaisiin kommunikoida.

Miten isät ja äidit osaavat auttaa koulukiusattua lastaan jos ovat itse olleet koulukiusattuja tai jos ovat työpaikkakiusattuja? Siinäpä ajatus ajateltavaksi.

Comments:
Luulenpa, että juuri ne isät ja äidit, jotka ovat olleet koulukiusattuja osaavat auttaa lastaan parhaiten. Tietysti olettaen, että heille on annettu hyvä malli miten asiaan puuttua ja menneisyyden peikot on käsitelty myöhemmin elämässä.
 
Jokainen on tietysti oma lukunsa ja tapuksensa, mutta noin sopii toivoa että on ihmisiä jotka ovat saaneet apua. Minulla on sellainen suuri toive että kaikki oppisivat ihmisyystaidot jo kotona ja koulussa. Siitä ollaan vielä kaukana. Kauemmas ollaan menossa monien mielestä. Mielipiteet vaihtelevat laidasta laitaan. Tutkimuksiakin on eri sorttia. Toiset tutkimukset osoittavat selvästi miten koululaisten masennus on lisääntynyt, toiset osoittavat kiistatta miten hyvin koululaisten asiat ovat. Ota nyt siitä sitten selvä.

Kokemuksieni mukaan vanhemmat ovat aika voimattomia auttamaan koulukiusattuja, edellyttäen että tietävät asiasta. Usein saavat tietää vasta pitkän ajan kuluttua, jos silloinkaan.

Kiitos että tulit kommentoimaan. Tosi monet kuittaavat kiusaamisen olemalla hiljaa. Se juuri on isoimpia ongelmia koulu- ja työpaikkakiusaamisessa.
 
Minua huolestuttaa jo etukäteen (juu, ei pitäisi) koulukiusaaminen. Oma lapsi tosin menee kouluun vasta vuosien päästä, mutta eipä tuo kiusaaminen ole minun kouluajoistani ainakaan vähentynyt(?). Sitä siis mietin että miten minä huomaan mahdollisen kiusaamisen jos lapsi ei sitä itse kerro? Minua ei ole nimittäin kiusattu enkä ole ollut kiusaajanakaan. Koulukaverini kyllä pahoinpideltiin raa'asti, kyse siis todella pahoinpitelystä. Tämä tilanne tuli niin äkkiä, että ei kai siinä olisi auttanut sekään että vanhemmat olisi tienneet. Samaa hlöä kiusattiin ala-asteelta lähtien, ja hänen vanhempiensa tapa puuttua siihen oli se, että isä väijyi pusikossa iltapimeällä ja tarttui kiusaajaa leukaperistä kiinni ja ärjyi "jos sä vielä kiusaat meidän mirjaa niin sitä ja tätä". Tämä ei siis todellakaan ollut järkevä lähestymistapa asiaan. Nämä ovat hankalia juttuja. Oikeastaan se on helppoa kun lapsi on vielä pieni, aina silmien alla, lähellä, äidistä ja isästä riippuvainen, olkoonkin uhmakas joka toinen hetki ;-).
 
Minulla on sellainen kokemus, että opettaja voi olla oppilaan pahin kiusaaja... Perjantain postauksenikin kertoo samasta asiasta. Mitenkään väheksymättä oppilastoverien taholta harjoitettua kiusausta!

Olen aika tiukasti sitä mieltä, että vastuu koulukiusaamisen olemassaolosta ja poistamisesta on aika pitkälti koululla ja vanhempien mahdollisuudet toimia ovat aika vähäiset. Eivät kuitenkaan olemattomat.

Kolme lastani ovat olleet eri kouluissa. Koulukiusaaminen ei tietääkseni ole kenelläkään ollut ongelmana, mutta kouluissa oli isoja eroja, miten asiaan suhtauduttiin.

Toisella yläasteella ilmoitti rehtori, että KAIKKI vastuu asiasta on heillä jos kiusaamista ilmenee - ei ilmennyt - ja toisessa koulussa, jossa kiusattiin ja vanhempia syyllistettiin, vietiin sitten opettajakin polisiikyydillä kesken päivän. Ääritapaus, mutta kuitenkin.
 
Joskus tulee miettineeksi, että miksi lapsi häpeää kiusatuksi tulemistaan eikä kerro edes vanhemmilleen ongelmasta.
Peräänkuulutan siis koulun ja vanhempien yhteistyötä. Tosin täytyy myöntää, että vanhempi on aika avuton, jos koulussa järjestyksenmukaisesti kielletään, että kiusaamista tapahtuu.
Omaa kokemusta asiasta on viime keväältä. Tytöllä oli jatkuvasti vatsa kipeänä, päänsärkyä, ruokahaluttomuutta jne., ja kun suoraan kysyin, että kiusaako joku sinua hän pillahti itkuun. Kyllä, koulussa oli yksi tyttö joka kiusasi ja muut tietenkin mukana. Eivät tehneet mitään aktiivisesti, mutta eivät uskaltaneet leikkiä tytön kanssa, koska se yksi siellä ei halunnut.
Otin yhteyttä opettajaan, joka kertoi, että heidän luokallaan on kyllä niin hyvä henki, ettei varmasti ketään kiusata. Nimesin minulle kerrotun kiusaajan ja seuraavaksi sainkin puhelun kiusaajan äidiltä, joka kertoi olevansa vakuuttunut heidän tyttönsä syyttömyydestä. Hänen mukaansa halusin vain mustamaalata hänen lapsensa koska hän oli aikaisemminkin kiusannut (tästä en edes tiennyt ennen kuin äiti siitä kertoi minulle). Aikamme toistelimme kantojamme toisillemme, kunnes totesin keskustelun olevan hedelmätöntä. Otin yhteyttä koulun rehtoriin ja kerroin, että opettajan tapa ratkaista asia oli pyytää vanhempia selvittämään tilanne keskenään. Totesin hyvin vaativaan sävyyn, että ellei asiaa oteta vakavasti, niin sittenhän meidän pitää kääntyä virkavallan puoleen. Johan alkoi tapahtua.
Kokemuksen jälkeen olen kerta kaikkiaan onnellinen, kun nykyisten opettajien kanssa yhteistyö sujuu. Pienetkin kiusaamiset huomataan ja niihin puututaan välittömästi. Näin sen kuuluu olla. Ei yhdenkään lapsen tarvitse joutua syrjäytymiskierteeseen jo koulun alkumetreiltä alkaen vain siksi, ettei kukaan puuttunut kiusaamiseen.
 
Kuka tahansa voi tulla kiusatuksi ja kuka tahansa voi olla kiusaaja - siltä näyttää ulkoapäin. Kiusaaja voi todellakin olla opettaja, tai esimies. Yhdessä tutkimuksessa kävi ilmi että se joka teki ilmoituksen työpaikkakiusaamisesta, koettiinkin kiusaajaksi useiden työtovereiden mukaan. Sanoin että näyttää ulkoapäin siltä että kenestä tahansa voi tulla kiusaaja, koska voin ainakin omasta puolestani sanoa että minusta ei saisi kiusaajaa millään.

Miksi kiusattu salaa asian? Se kuuluu ihmisen psykologiaan mitä ilmeisimmin. Voisin jopa väittää että se on tietyllä tavalla järkevää itsesuojelua, koska yksi karmeimpia kiusaamiseen liittyviä piirteitä on usein uhrin syyllistäminen.

Muuten, ihan samantapainen kuin Neonillan kuvaama tapaus, tapahtui eräälle ystävälleni ja hänen 10-vuotiaalle tytölleen. Kiusaava koulutoveri väitti että tämä kiusattu olikin kiusannut häntä ja vanhempansa säestivät. Onneksi ystäväni ja hänen tyttärensä eivät ole mitään nössöjä, joten asiaan tuli selvyyttä, mutta kyllä sitä ällötystä kauan kesti.

Tuo on muuten melkein huvittava piirre että usein löytyy opettaja tai joku muu joka ekaksi reaktioksi väittää että kiusaamista ei esiinny, kun hänelle mennään asiasta ilmoittamaan. "Ei meidän luokalla", "Ei meidän poika"...
 
Hyvä idea, varmaan, mielenkiinnolla jää odottamaan toimiiko. Sitä vain ihmettelen, että tämä(kin) jätetään nuorten itsensä vastuulle, kuten sanoit, eikö nyt aikuiset voi mistään asiasta ottaa vastuuta! Pitäisi ainakin olla sovitteluissa mukana, on se aika rankka posti koulukavereille selvitellä keskenään.
 
Ellinoora, tsau!

Sovittelijan hommassa on käsittääkseni se periaate että nuoret ovat siellä missä kiusaamista tapahtuu, ja voivat heti vaikuttaa asiaan. Se on silloin vertaistukea. Mihinkään väkivaltatilanteisiin heidän ei ole tarkoitus mennä mukaan. Uskon että sovittelijat ovat yhteydessä opettajiin ja rehtoriin. Idea tuntui kyllä hyvältä kun luin lehtiartikkelin. Se tuntui sellaiselta järkijutulta mitä toisessa blogissanikin arkiterapeutti Kopsina aina mainostan. Yksinkertainen, suora tervehenkinen lähestymistapa. Kiusattu ei varmaan edes haluaisi aikuisia mukaan, vaan että kiusaaminen lopetetaan ennen kuin se alkaakaan.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?