Thursday, February 02, 2006

 

Isänmaallisuus

Joku vuosi sitten olin yhden tuttavani 75-vuotispäivillä. Joukosta poikkeavana kun edustin "nuorisoa" 60 - 80 vuotiaitten seurassa, mutta huomasin saavani arvonantoa opettajan ammattini ja lukeneisuuteni johdosta. Jouduin eli pääsin yhden charmantin sotaveteraanin kanssa keskustelemaan muiden seuratessa tilannetta kuin yleisönä. 80-vuotias herrasmies ja minä paistattelimme tai hikoilimme julkisuuden valokeilassa isäntäväkemme olohuoneessa.

Sotaveteraanimme puhui isänmaasta ja historiasta ja sivistyksestä. Hän oli erittäin sujuvasanainen ja kiinnostunut keskustelija. Nautin koko ajan keskustelusta, mutta tunsin lievää epävarmuutta siitä joutuisinko tenttiin. Vaadittaisiinko minulta ehkä isänmaallisuutta, paheksuttaisiinko jos sanoisin olevani pasifisti, oudoksuttaisiinko ellen tuntisi maamme historiaa, pudottaisiinko tuolilta jos kertoisin että tunnen yhteenkuuluvuutta muuallekin kuin Suomeen, enkä itse asiassa koe olevani kovin suomalainen. Sananvapaus ja uskonnonvapaus ynnä muut sellaiset ovat kyllä teoriassa olemassa, mutta käytännössä joutuu tilille eriävistä katsantokannoista, ja sukupolvien välinen kuilukaan ei ole tarua.

No joo, hän alkoi paasata siitä miten suomenruotsalaiset vievät oikeilta suomalaisilta sitä sun tätä... diipa daapa daa... Noissa tilanteissahan meitä testataan. Olemmeko hiljaa vai puhummeko. Katsoin asiakseni puoltaa suomenruotsalaisia ja ruotsin kielen asemaa. Maltillisesti ja asiallisesti. Olen ruotsin opettaja ja minulla on paljon suomenruotsalaisia ystäviä ja työtovereita.

Kaverin kasvot alkoivat punoittaa. Tiesin suututtaneeni hänet. Hän hillitsi itsensä kuitenkin ja ihmeekseni jonkin ajan kuluttua pyyteli anteeksi ja lieventeli puheitaan. Minulle ei jäänyt mitenkään huono tunne tuosta kokemuksesta, vaikka jonkin aikaa kaulus kiristi. Muistelen hyvällä mielin keskusteluamme, ja koko sitä tilannetta kun kävimme keskustelua muun väen edessä. Tuo tapahtui viitisen vuotta sitten ja hän on nyt kuollut.

Comments:
Pakkoruotsissa ei ole mitään puolusteltavaa. Tarpeetonta resurssien hukkaamista.
 
Miksei koskaan puhuta pakkomatematiikasta, pakkobiologiasta, pakkohistoriasta jne?
Puhumattkaan pakkoenglannista, joka monessa ala-asteen koulussa on ainoa mahdollisuus A 1-kieleksi(ellei halua vaihtaa koulua)?
 
Pakkoruotsia en kyllä puolustanutkaan, vaan suomenruotsalaisia ja ruotsin kielen asemaa Suomen maassa, en Suomen kouluissa. Kouluissa englannin kieli on se johon kannattaa satsata. Sitä tarvitaan jatko-opinnoissa ja työelämässä.

Olen itse opettanut ruotsia nyt viimeksi vuosi sitten sellaiselle porukalle joka tarvitsi sitä työssään Suomen ruotsinkielisillä alueilla, Mitään pakkoruotseja en menisi kenellekään opettamaan. Minulle on tärkeää että opetan ihmisiä jotka kokevat opin tarpeelliseksi.
 
Hmh. Metka tuo negatiivinen suhtautuminen suomenruotsalaisiin ja "pakkoruotsiin", kun miettii että "suomenruotsalaiset" ovat olleet pääjehuina perustamassa koko suomenkielistä kulttuurin (tai ehkäpä se selittyy juuri sillä :P). Pakkokkos niiden ruotsia puhuvien setien oisi ollut suomenkielisten etuja ajaa. Mutta ajoivat silti.

Itselleni ruotsi siis tarjoaa valmiuden nauttia suomalaisesta kulttuurista (myös historialliseti) kokonaisuudessaan. Puhumattakaan siitä, että elän Skandinavian kupeessa. Eli itse asiassa olen aika iloinen että minut "pakotettiin" koulussa lukemaan ruotsia. (Ei sen puoleen, olisin lukenut muutenkin.)

Pakkoruotsi.. Niin, kai sitä täytyy sanoa, että jossakin mielessä olen sen kannalla. Kauhistava ajatus. :)
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?