Saturday, January 07, 2006

 

Tongue Twisters

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Twelth Night by William Shakespeare, a play about falling in love, if memory serves. Shakepearen Loppiaisaatto ei satu löytymään kirjahyllystäni, vaikka koulutukseen on kuulunut sen verran pakkoshakepearea, että puoli tusinaa näytelmää uskoakseni löytyy. The first Shakespearean play I read for my university studies was Julius Ceasar. “Et tu, Brute? Then fall Caesar.” (Did he talk about himself in the 3rd person?) The second was Hamlet. “To be or not to be? That is the question. (What’s the answer?)

But I digress. I wanted to point out that the word “twelfth” is quite a mouthful in the English language. Is that why Bill Shakespeare decided to leave out the f and name the play Twelth Night?

Here’s a nice tongue twister: She sells sea shells at the seashore.

These are in Finnish:

Mustan kissan paksut posket.
Vesihiisi sihisi hississä.

And here’s a joke for you.

- Have you read Shakespeare?
- I don’t know. Who wrote it?

Comments:
I like this tongue twister:

Three withces watch three Swatch watches. Which witch watch which Swatch watch?

In Finnish my favorite is:

- Älä rääkkää sitä!
- En minä rääkkääkään.

Even though the last one isn't really a tongue twister.
 
Älä rääkkää sitä kääkkää!
Kääk, emmää rääkkääkkään.
Kääkkä rääkkää mua.

Mää pääsin päränteleen sitä. (Jos se nyt päremmäksi tyli.)

Keksitiin eilen yhteistyössä, puoliso ja minä, tällainen: Mihin veit sen veitsen?

Kielikorvani vaatisi Which witch watches... yksikön kolmas persoona.
 
Ollako vai eikö olla.? Se lienee retorinen kysymys, johon täytyy löytää vastaus itsestä. ;)

(The answer lies in one self.) <- Bad English!
 
Loppiaiseen sijoittamiselle voisi olla jokin muukin syy kuin twelth -sanan suuntäyteys. Jouluaika kesti aikoinaan tosiaankin pari viikkoa. Kun oli juhlinut ja ryypännyt päiväkaupalla, niin johan estotkin irtosivat... Joten loppiaisaattoyö sopii vallan hyvin tarkoitukseen. Olihan aika juhlan ja arjen välillä.

Tai olisiko vain niin, että jouluna ihmiset kerääntyivät aina juhlimaan, kun muina aikoina he kököttivät omissa kammioissaan.

Ja mitenkäs on Kuningas Arthurin tarinoissa..? Eikös siinäkin juhlita joulun pyhien aikana milloin mitäkin..? ;D
 
Tämän kanssa ei kieli ole poskessa, vaan se putoaa suusta...

Sju sjösjuka sjukskötare skötte sju sjösjuka sjömän.
 
Kyllä se Hamlet tuota retoriikkaa harrastikin pitkissä yksinpuheluissaan, vähän samanlaisissa kuin sinä, Tony, heh heh. Taidat olla varsinainen Shakespeare.

Louhi, jännää pohdiskella noita juhlimisjuttuja. En ollut ajatellut vielä muuta kuin että miksi Shakespeare jätti f-kirjaimen pois sanasta Twelfth, siksikö että ei jaksanut sitä ääntää ja kirjasi kuten itse äänsi?

Susupetal, joo, vanha kunnon sju sköna... Ruotsin tunteja pitäessäni joudun aina sanomaan että en käytä suomenruotsia, eli en äännä noita tavallisella suhuässälla. Luin sen kertomuksen sinun blogistasi. Hienosti sommiteltu odottamaton loppu, mitä aina ihailen kerronnassa.
 
Jospa Shakespearella olikin vain kiire, tai lukihäiriö ;)Tai sitten kirjapainossa tehtiin tepposet.

Suomeenkin tuli d-äänne vain erään kirjapainoteknisen syyn vuoksi. Se äänne, jonka nykyään äännämme d:nä (tai eri murteiden mukaan milloin minäkin, äännettiin dentaalispiranttina, kuten englannin the-sanassa oleva konsonanttiaines. Sitä myös yritettiin merkitä mitä erilaisimmilla tavoilla vanhassa kirjasuomessa. Suomea taitamattomat kirjapainotyöntekijät Tukholmassa käyttivät kuitenkin d-merkkiä, koska heille dentaalispirantti oli vieras äänne. Suomea opetteleva sivistyneistö rupesi ääntämään spirantin merkkiä d:nä, kuten he olivat tottuneet esimerkiksi ruotsia lukiessaan tekemään. Suurin piirtein näin tuli d suomen kirjakieleen.
 
Kas tässä ranskalainen twisteri :

Les chaussettes de l'archiduchesse sont-elle sèches ?

Miten menikään se kotimainen Appilan pappilan apupapin pankolla papupata... ????

=S
 
Ai niin, ihmettelit, miksi kirjoitan kivistä, kun pitäisi kirjoittaa aidasta tai edes aidan seipäistä ;) Ihan yksinkertaista: kun lukee väärin, niin myös vastaa väärin, ei sen kummempaa :)
 
Appilan pappilan apupapin papupata pankolla kiehuu ja kuohuu.

Kiitti tuosta ranskalaisesta twisteristä. Minusta se ei ole vaikea sanoa, mutta tuo appilan papupata ei onnistu takeltelematta.

Louhi, tuo on niin tavallista minun jokapäväisessä elämässäni, että ei siinä mitään ihmettelemistä oikeastaan ole. Se kertoo vain siitä että kaikilla on oma ajatusmaailmansa ja ajatukset risteilevät villisti ja vauhdilla. Mieluummin näin kuin että kaiken voisi suoraviivaisesti ennustaa.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?