Friday, January 27, 2006

 

Teini-ikäiset

Kiitos monipuolisista kommenteista edelliseen postaukseen jossa mietiskelin miten paljon lasten läksyjen tekoon tulisi osallistua ja millä tavalla. Siitä aukeaa vanhemmille tilaisuus kasvaa lapsen kanssa ja olla hänen kanssaan yhdessä, kun pitää sen sopivissa rajoissa.

TV:n Dr Phil, joka auttaa ihmisiä ihmissuhdeongelmissa, lastenkasvatuksessa ja erilaisissa ihmisyyteen kuuluvissa ongelmissa, kertoo että teini-ikäisiä koskevissa haastatteluissa tulee aina uudelleen ilmi sama asia. Kun kysytään mitä teinit toivovat vanhemmiltaan - ja maallikkohan voisi arvella että vastaus on "jättäkää meidät rauhaan" - teini-ikäiset vastaavat toivovansa että vanhemmat olisivat kiinnostuneita heistä ja heidän harrastuksistaaan.

Kiinnostus ja välittäminen ei näytä aidolta jos se ilmenee kolmannen asteen kuulusteluna, tiukkaamisena, kysymyssarjoina kuin konekivääristä. Kun onnistuu saamaan oikeanlaisen suhteen jälkikasvuunsa, ja asettuu kuulijaksikin, se palkitaan. Ei kuulustelua, ei luentoa, vaan keskustelua ja vuorovaikutusta. Viisas aloittaa pohjustuksen tuohon jo kun lapsi on vauva.

Comments:
Tämä todistaa taas juuri sen saman, jota olen tässä kasvatuskeskustelussa eri blogeissa yrittänyt sanoa: lapsi VAATII rajoja, sukupolivien välisen kuilun aukipitoa ja jopa ne kolmannen asteen kuulustelut, tenttaamiset ja tiukkaamiset ovat parempi kuin luottamukseksi verhoiltu välinpitämättömyys - tai neuvottomuus.
 
Vanhempien näkyvä neuvotttomuus on huono juttu, samoin kuin ääripäät, eli joko ahdasmielinen kasvatus tai välinpitämätön. Niistä seuraa kaikenlaista kurjaa.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?