Saturday, January 28, 2006

 

Syödäänkö Mauro

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Minusta on aina ollut hauskaa keksiä ratkaisuja ongelmiin, isoihin ja pieniin. Nyt kun on blogilaisten kanssa keskusteltu lastenkasvatuksesta kerron yhden mieluisan muiston siltä ajalta kun hoidin 4-vuotiasta tyttöä Milanossa au pairina. Tyttö oli hyvin rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta ruokahalu oli huono. Sain luotua aterioinnista meille niin mukavan hetken että tyttö söi vaikka ei ollut nälkäkään. Piirsin vihreälle omenalle naaman mustalla tussilla, ja omena puhui meille pöydällä eturuuan aikana: "Voi ei, ette kai aio syödä minua samaan tapaan kuin spaghettinne?" Kjiäh, kjiäh, mehän aioimme. Hoitotyttöni söi spaghettinsa hihittäen.

Sitten seurasi rituaali. Olimme ristineet omenan Mauroksi. Kuorin Mauroa pikkuisen ja leikkasin palan jolloin se huudahti: "Ai, korvani!" Sillä tavalla hoitotyttöni söi koko Mauronsa. Minulla oli myös mukavaa koska paitsi että olen aina pitänyt lapsista, sain puhua italiaa sen kesän. Si parla italiano, si mangia un Mauro, ci si diverte!
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Nuorten naisten fasistinen pahuus.
 
(Hihitystä.) Onko tämä sitä kuuluisaa telepatiaa, kun olin juuri sinun innostamanasi käynyt katsomassa parista lähteestä imperialismin määritelmää, ja olitkin täällä?
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?