Tuesday, January 03, 2006

 

Opiskelu ja yksilöllisyys

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
(This posting is about teaching language students as individuals.)

Kyllä kai ihmisen luonne, persoona, temperamentti ja ajattelutapa tulee esiin kaikessa mitä hän tekee. Kun työkseni tarkkailen ja ohjaan ihmisten opintoja huomaan että oppimis- ja opiskelutyylejä on yhtä monta kuin opiskelijoitakin. Nyt on otollinen tilaisuus tutkia tätä asiaa perusteellisesti, koska minulla on tällä hetkellä useita kielten yksityisoppilaita. Opiskelijat ryhmässä ja ryhmädynamiikka ovat luku sinänsä. Yksityisopetuksessa lähden liikkeelle yhdestä yksilöstä, hänen lähtökohdistaan, edellytyksistään, toiveistaan, estoistaan... Opiskelusta muotoutuu opettajan ja oppilaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta ajan kuluessa.

Niin - ajan kuluessa. Paljonko aikaa tarvitaan ennen kuin opettaja ja oppilas kulkevat samaan suuntaan? Löytääkö sellainen yksilö joka on oman tiensä kulkija lainkaan yhteistä säveltä toisen kanssa? Opettaja tai oppilas.

Opiskelijani ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisesti omasta halustaan opetuksessa. Minä olen uralla niin pitkällä että en suostuisi opettamaan haluttomia kurssilaisia joiden koulutukseen kuuluu pakollinen kieli ja joutuisin maanittelemaan, motivoimaan, puhumaan ympäri vastahakoista oppilasta. Heti tämän sanottuani totean hiukan väsyneesti että suuri osa työstäni on sitä että yritän saada opiskelijan näkemään mikä on tärkeää. Näkemisen tiellä on harhaluuloja, selkärangattomuutta, ihmisen luontainen taipumus karsia turhat, yleinen keskittymiskyvyttömyys. En sano tuota pahalla, Olen sitä mieltä että nuo kuuluvat ihmisenä oloon. Ne ovat jopa välttämättömiä jokapäiväiseen jaksamiseen.

Toisaalta ihminen saa valtavat voimavarat tavoitellessaan haluamaansa, Kaikki on kieltenopiskelussa kiinni siitä näkeekö hän selvästi minne on menossa, mitä tietä ja luottaako opettajaan. Mitä vauhtia opiskellaan, millä menetelmillä, paljonko kerrallaan - nuo ovat vain teknisiä yksityiskohtia. Olennaisempaa on että “turhia” karsiessaan opiskelija ei heitä yli laidan vääriä asioita. Yksi hirvitys suomalaisia opettaessani on se että he eivät kunnolla käsitä ääntämisen tärkeyttä. Sen selittäminen vie voimani. Voimat jotka haluaisin suoraan käyttää tehokkaaseen ääntämisopetukseen.

Yksityisopetuksessa ongelma ei ole koskaan luonne, persoona tai temperamentti. Niihin pystyn mukautumaan. Jos ongelma on, se on väärä ajattelutapa, ei mikään muu. Avoimella asenteella ongelma on pieni, ja poistettavissa. Jos opiskelija on vakuuttunut asiastaan, ongelma on ja pysyy.

(Psykologisessa Kops blogissani käsittelen tänään itsetuntoa.)

Comments:
Huh, tämä on päivän polttava aihe meillä kotona. Itsehän en tiedä opettamisesta mitään, mutta oma oppimiskäsitykseni on jatkuvasti törmäyskurssilla tyttären käsityksen kanssa. Eikä tämä koske vain kielien opiskelua vaan ihan kaikkien aineiden opiskelua.

Helpolla homma menee siihen, että auttaminen meneekin kinasteluksi siitä, miten kannattaisi asioita opetella. Tottahan äiti tietää parhaiten, koska omina kouluvuosinaan on aina ollut luokan priimus...

Mutta entä jos äiti ensi kerralla apua pyydettäessä yrittäisikin mukautua tyttären tyyliin? Lienee kokeilemisen arvoinen juttu.
 
Kannattaa kokeilla. Minulla olisi aika paljon kirjoitettavaa tuosta. Ehkäpä teen joskus ehtiessäni postauksen. Yritä muistaa kannustaa ja kehua samalla kun autat tytärtäsi, ja asettua myös kuulijaksi etkä ohjeistajaksi. Katsopa eikö tule muutosta. Maltti on valttia. Tee siitä hauska toimitus.
 
Okay I'm ready for the photo.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?