Thursday, January 05, 2006

 

Luullun ymmärtäminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Kenellä on korvat se kuulkoon, Kaikilla kielikurssilaisillani on korvat, samoin itselläni. Kumma kun kuulemme niin eri tavoin. Koulussa kuullun ymmärtäminen onkin käytännössä luullun ymmärtäminen.

Opettajat havaitsevat kouriintuntuvasti työssään miten pitkä matka on heidän suustaan oppilaan korvaan. Yksityisoppilas istuu minua vastapäätä pöydän toisella puolella ja sillä matkalla käy selväksi että ei hän ota sanaa sellaisena kuin minä sen tarjoan toistettavaksi, esimerkiksi “walk”. Sekunnin murto-osassa hän käy hakemassa muistivarastoistaan sanan kirjoitettuna ja sanoo sen äännettynä l:n kanssa.

Tuo ilmiö toistuu tuhansin muodoin joka päivä ihmisen elämässä. Emme kuuntele aktiivisesti. Täydennämme kuulemamme oman ajatus- ja kokemusmaailman käsityksillä. Jääräpäisimmät eivät jää kuuntelemaan kun yritämme oikaista virheellistä käsitystä.

Turha luulla että ilmiö puhetilanteisiin rajoittuisi. Toisen sanat on helppo tulkita väärin myös kirjoitettuina. Yksi iso este ymmärtämiselle on että käsitämme monet sanat eri tavalla. Esimerkki omalta alaltani. Mainitsen sanan kielioppi. Tarkoitan sillä systeemiä jolla sanoista tehdään lauseita, siis ihan käytännön juttua. Osa oppilaista vetää naamalleen sitruunailmeen, yäk kielioppia. He käsittävät sillä jotain raskaita monimutkaisia teoreettisia selityksiä joita kukaan ei ymmärrä. Jos haluan että minua kuunnellaan en mainitse sanaa kielioppi. Sanon vaikka: Katsotaanpa miten näiden sanojen systeemi pelaa.

Puhuin Kops-blogissa eilen käsitteestä “aktiivinen kuuntelu”. Tarkoitin sillä että pitää keskittää ajatuksensa siihen mitä toinen sanoo, eikä tyrkyttää heti siihen heti jotain mitä itselle tulee aiheesta mieleen, jos haluaa saada aikaan hyvää kommunikaatioita. Uskoakseni osa lukijoista käsitti että “aktiivinen” merkitsee sitä että pitää tehdä pika-analyysi toisen ajatuksista ja pyrkiä lukemaan hänen ajatuksensa. Se on hyvin kaukana siitä mitä tarkoitin.

On aika kova urakka selittää toiselle ihmiselle ajatuksiaan riittävän selkeästi. Kannattaa harjoitella. Kannattaa panostaa siihen, koska sitä taitoa tarvitaan kipeästi työssä, perheessä, opiskelussa ja vapaa-aikana. Muistettakoon että läheskään aina ei ole tarpeen selittää ja tyrkyttää omia ajatuksiaan muille. Sellainen käy rasitukseksi. Pitää koko ajan ottaa kuulijat ja kuuntelijat huomioon. Kommunikaatio on vastavuoroista ja yhteistä hommaa.

(Kops puhuu tänään rasittavien tyyppien kuuntelemisesta. Pääset Kopsiin sivulinkistäni rasittamatta itseäsi.)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Tervehdys Rita, ja tuloksellista uutta vuotta!
Kirjoitat itseänikin joskus askarruttaneista asioista.
Pitäisikö perustaa "Kuuntelutaidon" kurssi!?
Minäkin voisin osallistua sitä opiskelemaan : )! Vakavasti puhuen olen itsekin jonkinasteinen "besserwisser" ja aina oikeassa oleva suupaltti. Varsinkin jos aihe on liittynyt maailmanparantamiseen.
Mitä kaikkea tuo päällepäsmäriys sitten voisi olla: huomionherättämistä, itsensä tärkeäksi tekemistä, epävarmuutta, ihmisen määrätynlaista kehitysvaihetta elämässä...tai puhdasta itsekkyyttä -isosta egosta johtuvaa (mutta mitähän senkin takana on?)jne...Kysytäänkö Kopsilta?
 
Voimme kysyä Kopsilta mutta epäilen että emme jaksa lukea vastausta kun se on niin pitkä. Sitten erehdymme haukottelemaan ja kepistä tulee.

Vakavasti puhuen arvostan keskustelua enemmän kuin vain kuuntelemista tai puhumista.
 
Tenttejä lukiessa tulee joskus aika outo tunne, kun opiskelija siteeraa jotakin luennolla esittämääni asiaa ulkomuistista ja hyvin oudolla tavalla ymmärrettynä. Pohdin, olenko minä todella voinut sania jotain tuollaista.

Olen koettanut löytää ratkaisuja tuohon "hermeneuttiseen, horisonttien kohtaamisen" ongelmaan (vaikka kyseessä tietenkin on kaikkeen inhimilliseen toimintaan, vuorovaikutukseen, subjektiivisuuteen liittyvä tosiasia). Aika hyviä tuloksia olen saanut käyttämällä paljon esimerkkejä ja puhumalla niiden kautta.
 
Kaikenlaisia kikkoja minäkin käytän, ja usein menestyksellisesti. Koulutettavani ovat aika kirjavaa sakkia joskus, eri aloilta, jotkut vain peruskoulupohjaisia. Minulle haaste eläytyä kaikkiin. Jo kauan sitten lakkasin esim. käyttämästä vierasperäisiä sanoja. Silti tulee niin huvittavia väärinkäsityksiä että täytyy melkein ihastella. Kertoilen joskus. Kiva kun kävit. Voin olla rauhassa kun tiedän että et ole pudonnut puroon kalareissulla tai ajanut prätkää pöpelikköön.
 
I can't understand a thing, but I just dropped in to say Hi!
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?