Saturday, January 21, 2006

 

Lasten hoitaminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Lastenkasvatuskeskustelu on lähtenyt käyntiin. Aloitetaan varhaisvuosista. Ninni (blogi Hepuli-Alman päiväkirja) sanoo että ei pidä sanasta kasvatus. Ehkäpä hänen ehdottamansa lasten hoitaminen sopii paremmin pikkulapsista puhumiseen.

Aluksi hoitoa sävyttää se että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Häntä syötetään, puetaan, hoidetaan puhtautta, estetään putoamasta lattialle, kiipeämästä kirjahyllyyn. Se on fyysisesti ja henkisesti vaativaa aikaa vanhemmille. Jos äiti joutuu olemaan lapsen/lasten kanssa tauotta, niinkuin jotkut joutuvat voimiensa äärirajoille, en tiedä miten pitkälle hän pystyy huolehtimaan myös lapsen henkisistä ja emotionaalisista tarpeista. Siinä vaiheessa olisi hyvä jo luoda pohjaa tuleville koitoksille ja saada aikaan kommunikaatio ja yhteistyö.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, ja lasten vanhemmat kyllä tietävät että joutuvat koville heti kun pikku vintiöt alkavat osoittaa omaa tahtoa. Kauhun kierre on valmis ellei ole valmiita toimintasuunnitelmia uhmaikää varten, etenkin jos äidillä ja isällä on eri katsantokanta asiaan. Luulen että viimeistään lapsen uhmaikävaiheessa sellainenkin ihminen joka on halveksien puhunut kasvatusoppaista alkaa salaa toivoa että olisi lukenut edes yhden. Ympäristö joutuu toisinaan sivusta seuraamaan miten puolimetrinen tumppi “käsittelee” äitiään kaupan karkkiosastolla raivokohtauksen avulla, eikä metriä pitempi aikuinen näytä olevan tilanteessa voitolla. Illalla kotiin tulee vielä isompi aikuinen, joka on myös neuvoton. Ei noissa jutuissa koko ratkaise, vaan taito ja viisaus, sekä henkinen tasapaino. Yrityksen ja erehdyksenkin menetelmä voi tepsiä, mutta se on usein hakuammuntaa. Ihmisen luonnollinen reagointi tilanteeseen menee usein metsään. On vihonviimeistä lapselle jos hän joutuu soutavan ja huopaavan hoitajan armoille, joka huutaa ja hyvittelee, antaa periksi ja uhkailee vuorotellen. Ja on hermostunut. Äidin hermostuneisuus tarttuu lapseen siitä se painajainen alkaa ja jatkuu. Eikä kukaan oikein käsitä miten ne lapset ovat niin kamalia että huutavat koko ajan ja ovat tyytymättömiä.

Mistä apua? Mistä ratkaisut? Ei ainakaan syyllistämisestä.

(Arkiterapeutti Kops kirjoittaa tänään lapsille lukemisesta.)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Joo, eipä lapsen kanssa pärjää ellei ole aikuinen.

Meidän mussukasta ihan selkeästi huomaa usein kun sitä potuttaa ettei se oikein tiedä mitä haluaa, tai mikä kiukuttaa, mutta kumminkin potuttaa. Ja kun itse otan ohjat käsiini, näkee miten lapsellakin olo helpottaa. Näkee miten helpottaa ettei lapsen tarvitse päättää ja ottaa itseään isompaa vastuuta. Ja miten se voi luottaa siihen että joku muu on johdonmukainen.
 
Kuule ihan juuri ajattelin sitä puolta lapsen kanssa olosta että kun lapsi ei pienenä osaa kertoa mikä häntä vaivaa ja siinä saa sitten arvailla ja kokeilla kaikenlaista. Viisas aloittaa jo hyvin pienestä jutella lapsen kanssa kaikesta jotta lapsi oppii itsekin tutkailemaan itseään. Jotkut lapset ovat kouluun mennessään jo kohtalaisen hyviä tuossa, toiset eivät edes aikuisiässä.

Tämä nyt ei ollut ihan sama kuin mitä kerroit, mutta tuli mieleen. Sinun esittämäsi tapaus kuulostaa oikealta toiminnalta. Hyvin sanottu tuo mussukkaa potuttaa. Ti hi hii!
 
Kasvatuksesta. Onko se lapsen hoitamista? Miltäs kuulostaisi se, että koko tapahtuma onkin lapsen kanssa kasvamista? Siinä prosessissa kasvaa myös vanhempi että lapsi. (tämä ei ole minun oma idea vaan olen tuon jostakin lukenut/kuullut)

Sinähän tiedät, Rita, varmaankin miten asia ilmaistaan muilla kielillä? Puhutaanko siellä lapsen kasvatuksesta vai lapsen kasvusta... Kerropa sinä!
 
I'm not so sure about that.
 
Hahmo, näin olin määritelmän muotoillut edellisessä postauksessa:

"Tarkoitan käsitteellä kasvatus sitä miten lasta opetetaan ja ohjataan itsenäiseksi yksilöksi. Vauvaiästä siihen kun lapsesta tulee aikuinen. En ajattele sitä yksisuuntaisena “vanhemmat määräävät ja tietävät kaiken" toimintana, en liioin “kyllä luonto hoitaa kaiken ja lapsi kasvaa itsekseen kun ei tukahduta häntä käskyillä”, vaan kasvua tukevana, ohjaavana vuorovaikutusprosessina."

Sana hoitaminen otettiin käyttöön varhaislapsuudesta puhuttaessa vaihtoehdoksi sanalle kasvatus josta yksi keskustelija ei pitänyt.

Jos ryhdytään ihan koko tapahtumaa nimeämään ja määrittelemään, ei tämä tila riitä. Koko elämähän on kasvua ja vuorovaikutusta. Voin tehdä postauksen aiheesta jossain vaiheessa.
 
Osuipa sopivasti aihe samaan, mitä olen pohtinut pari päivää.

No tämä oli niin alhaalla, että mahdatko enää nähdä kommenttia, mutta kirjoitin aiheesta pidemmin omaan blogiini sinun kommentteihin viitaten. Vilkaise jos kiinnostaa...
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?