Friday, January 20, 2006

 

Kasvatuskeskustelua

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Muutamassa blogissa on meneillään keskustelua kasvatuksesta. Aihe sivuaa meistä jokaista. Meitä on kasvatettu ja me kasvatamme itseämme ja muita. Jokaisella on aiheesta käsityksiä ja mielipiteitä. Aina kasvatuksesta puhuttaessa joku nousee kiivaasti vastustamaan ja torjumaan asioita joita ei ole vielä edes otettu esiin. Keskustelu vaikeutuu mainitunlaisen estämisen vuoksi. Joskus en viitsi jatkaa juttua kun näyttää siltä että puhekumppanin päätarkoitus on tehdä tyhjäksi kaikki oletetut väitteet. Jos aiotaan saada aikaan rakentavaa keskustelua on olennaista jättää negatiivisuus sivuun, pureutua ongelmiin niiden ratkaisun kannalta ja lähteä tarkastelemaan mitä on onnistunut kasvatus.

Ensimmäinen tehtävä kunnollisen keskustelun aloitukseksi on varmistaa että kaikki puhuvat samasta asiasta. Mitä kasvatus on? Mitä tarkoitamme kun puhumme kasvatuksesta? Puhummeko kotikasvatuksesta?

Haastan blogilaisia kirjoittelemaan lasten kasvatuksesta. Tarkoitan käsitteellä kasvatus sitä miten lasta opetetaan ja ohjataan itsenäiseksi yksilöksi. Vauvaiästä siihen kun lapsesta tulee aikuinen. En ajattele sitä yksisuuntaisena “vanhemmat määräävät ja tietävät kaiken" toimintana, en liioin “kyllä luonto hoitaa kaiken ja lapsi kasvaa itsekseen kun ei tukahduta häntä käskyillä”, vaan kasvua tukevana, ohjaavana vuorovaikutusprosessina. Ihanteellisesti parhaiten lasta evästää elämään tasapainoinen, elämää ymmärtävä viisas aikuinen, mutta kuinka monta sellaista tunnette? Lähtökohta on se miten kukin voi parhaiten omista edellytyksistään, oman ymmärryksenä mukaan auttaa lapsiaan onnellisiksi yksilöiksi ja yhteisöjen jäseniksi, ja samalla kasvaa itse.

Lisää voi lukea esimerkiksi näistä blogeista:

tiina kaarela

minh

Kirjoitan lisää aiheesta ja toivon saavani kutsuja tulla lukemaan blogimaailman postauksia kasvatusaiheesta.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
haaste otetaan iloisesti vastaan!

Olen raapaissut joitakin kasvatukseen liittyviä aiheita blogissani, tervetuloa lukemaan ja kommentoimaan. Lisää tekstiä luvassa keskustelua tukemaan.
 
Mun mielestä sana "kasvatus" on kamala. Mä käytän mielummin termiä "hoitaa".

Meillä yritetään hoitaa lapsia siten, että he ovat perheessä mahdollisimman luonnollisessa asemassa ja koitamme pelkistää paljon. Tällä tarkoitan sitä keskittyy olennaiseen. Meillä se on minun sairauteni takia pakollistakin, jotta hommasta tulisi jotain. Emme voi asettaa liian korkeita tavoitteita lasten hoidossa emmekä voi tehdä asiasta liian monimutkaista.

Meille on tärkeää se, että lapsilla on puhtautta, lämpöä, ruokaa ja paljon sylissä pitämistä ja keskusteluyhteys molempiin vanhempiin. Kasvavathan nuo aika pellossa, mutta näkevät kyllä periaatteitamme ja aistivat perheen tunneilmastoa. Kyllä meidän lapsilla on kotona hyvä ja turvallinen olla.

Mielestäni lastenkasvatusasioissa ei pidä pyrkiä liikaan mallintamiseen. On tilaa erilaisille vanhemmille, lapsille ja perheille ja tilanteet vaihtelevat samassakin perheessä eri aikoina.
 
Minä kans... aihe kiinnostaa ja koskettaa ; blogitan mielihyvin asiasta jos ja kun kerkiän.

Meillä on hurja tahtojen taistelu syömisestä esikoisen kanssa : pikkuveli 21kk syö itse mutta isoveli 3,5v tarvii apua eikä suostu syömään itse.

Huoh.
 
Miten hienoa että saadaan keskusteluun sekä miehiä että naisia. Ninnin kommentti sanasta kasvatus osoittaa todeksi juuri sen mitä epäilinkin; ensin on sovittava mistä puhutaan. Ihmisillä on sanoista eri käsityksiä ja mielleyhtymiä. Pikkulapsi tarvitsee eniten vanhempien läsnäoloa, melkein voisi sanoa määrää enemmän kuin laatua. Maurelitan kuvaama tilanne taitaa olla kasvatuksen oppikirjoista tuttu tapaus; vanhempi lapsi niinsanotusti taantuu kun nuorempi saa enemmän hoivaa. Eiköhän se jo teini-ikäisenä suostu syömään itse - heko heko.
 
Heh.. Meillä oli miehen kanssa yhtenä iltana syväluotaava keskustelu aiheesta "sitten kun meillä on omia lapsia niin ei ainakaan tehdä niin ja näin niinkuin yleensä vanhemmat tekee" vaikka jo siinä puhuessamme kumpikin luultavasti tajusi että sen hetkiset ylevät ja jalot mielipiteet tulee taatusti muuttumaan jos/kun sellainen tilanne tulee eteen, että pääsee omaa lasta hoivaamaan. :)
 
rita:Pikkulapsi tarvitsee eniten vanhempien läsnäoloa, melkein voisi sanoa määrää enemmän kuin laatua.

allekirjoitan tämän ihan täysin. Lapsen kanssa tarvii älyttömän paljon kiireetöntä aikaa jotta ylipäätään mitään vuorovaikutusta alkaa syntyä. Mussukan (meillä 1v5kk) kanssa kahdestaan oleminen ja leikkiminen on flow, jossa oikein kumpikaan ei yksin päätä mitä tehdään ja kun ei ole kiire minnekään, juttuja voi kokeilla ihan rauhassa... Lapsen on hyvä olla kun ei liiaksi ohjaa mutta on silti täysillä mukana.
 
Completely free Sex clips from Sweden.
Sex Tube - hourly uploaded porn unrealistic erotic clips.


[url=http://www.masturbation.fm] [img]http://www.sipvip.org/images/antonio/porno.jpeg[/img] [/url]


-----------------------------
[url=http://www.k18.me]itsetyydytys [/url]
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?