Tuesday, January 31, 2006

 

Kukkahattutäti

Ikkunaiines käytti kirjoituksessaan sanaa kukkahattutäti. Haavetar kyseli mitä se voisi olla englanniksi. En tiedä mikä sanan alkuperä on, eli siis onko se suomenkielisen keksimä vai englanninkielisen, enkä ole kuullut sanaa muuta kuin suomeksi. Menin nyt ensi hätään googeloimaan sen. Wikisanakirja kertoo:

kukkahattutäti

(slangia) henkilö, joka vaalii tiukkaa moraalia erityisesti joukkotiedotusvälineissä

"Televisiossa oli taas joku kukkahattutäti haukkumassa videopelejä liian väkivaltaisiksi."

"An old battle axe" comes to mind. It may, or may not be the same thing. Ajattelisin ehkä sittenkin että tuo on suomeksi "vanha riivinrauta".

Jos pitäisi selittämällä kääntää, saisin väännetyksi "some lady in a flower hat". Well, that's the best I can do for now. Pistetään mietintään.

Voisiko joku valistaa minua muutaman suomen kielen sanan suhteen? Olen tuumaillut näitä:

pönöttää, öyhötys, keekoilu

Entä tietääkö kukaan mistä juontaa juurensa termi "sateenkaarikansa", jonka piiriin kuuluvat gayt, lesbot, bit ja transvestiitit? Ovatko he jengiä joka erottuu harmaasta massasta vai mistä tuo nimitys?

Saisi muuten jo palata bloggailemaan Anita Konkka ja Sanat. On jotkut sanat häviksissä.

 

Etelä-Amerikkaan

Blogilaisille tarjolla matka

Annin ja Jannen matka Etelä-Amerikkaan

Viime vuoden perun kävijämme Antti tarjosi linkin. Innokkaat blogimatkustajat pääsevät tuosta linkistä myös Markuksen matkablogiin, ja sieltä avautuu tilaisuus lukea Antin viimevuotinen Perun matkapäiväkirja, ellei ole vielä tutustunut.

Viimeisten tietojen mukaan Santiagossa on hyvät ilmat - good airs - eli buenos aires! Hah hah (nauraa omalle vitsilleen).

 

Viestintä ei yleensä onnistu

Yksi nykyajan haaste on saada viesti menemään perille. Informaatiota, tiedotetta, viestiä tuppaa tuutin täydeltä paperilla, sähköisesti, puhelimen kautta, televisiosta. Pahin infoähky saa ihmisen sulkemaan lopulta kaiken tietoisuudestaan.

Huomaan itsestänikin että en enää jaksa vaivautua lukemaan pitkiä meilejä, elleivät ne sisällä jotain todella kiinnostavaa asiaa. Hion ja hion itse lähettämiäni meilejä jotta ne olisivat mahdollisimman helppolukuisia. Pyrin laatimaan kielikoulutuksen oppimateriaalin sellaiseksi että kurssilainen haluaisi lukea sen ja että sen sisältö menisi perille. Yritän puheessani esittää asiat selkeästi, koska tiedän että ihmiset eivät jaksa kuunnella kauan, vaan harhautuvat helposti omiin ajatuksiinsa.

Välillä tuntuu että ponnistukset ovat turhia. Liiallisten ärsykkeiden ja tehtävien kuormittamat ihmiset lukevat ja kuuntelevat uneliaasti osateholla ja muuntavat viestin oman mielensä ja ajatusmaailmansa mukaiseksi. Sanoin kerran englannin tunnilla: "Meillä on tässä ryhmässä venäjänkielinen kurssilainen." Aioin jatkaa toteamalla miten usein meillä oli tilaisuus venäläisen kurssilaisen avulla tajuta että on muutakin kuvakulmaa englannin opintoihin kuin suomenkielisen. En saanut koskaan tarjota ajatustani siitä miten antoisaa seuraa venäläinen opiskelija oli muille kun yksi kurssilainen alkoi suureen ääneen julistaa: "Juu, ja saa olla täällä. Meistä kukaan ei vastusta hänen mukana oloaan..." Sanojeni viesti muunnettiin joksikin aivan muuksi kuin mitä olin tarkoittanut. Olin järkyttynyt.

Muistan viestinnän opinnoistani vuosien takaa seuraavan. Viestinnän ensimmäinen perussääntö:

VIESTINTÄ EI YLEENSÄ ONNISTU. PAITSI SATTUMALTA.

 

Uutta

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Anttilasta löytyy uutta. Antti on pistänyt pari linkkiä kielistä ja kultturista kiinnostuneille. Etelä-Amerikkaan matkaavan pariskunnan blogi ja hmmm... primitiivistä kielellistä kommunikaatiota käyttävä blogi. See for yourselves.

Uusi sivulinkkini Mina von Münchausen kannattaa tsekata ellei ole ennen käynyt. Ja vaikka olisikin. Siellä on upeita kuvia Tampereen Pyynikistä.

Arkitehdin blogista löytyy kuulemma virus. Itse en sitä saanut kun eilen kävin. Sen sijaan löysin Arkitehdin suositteleman italiaksi kirjoitetun Ruggi-blogin jota ehdin pikaisesti vilkaista eilen. Vaikutti lupaavalta. Kirjoittaja asuu Turussa.

Paljon on uutta taas blogimaailmassa. Hienoa.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Monday, January 30, 2006

 

Neljän meemi

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Arkitehtiblogi (katso sivuseinäni) haastoi minut. Tässä neljän meemi hiukan muunneltuna.

1. Neljä kesätyötä, jotka minulla on ollut elämäni aikana:

lastenhoitaja, hotellisiivooja, baariapulainen, myyjä

2. Neljä työtä jotka minulla on:

kieltenopettaja, konsultti, kirjailija, opintoneuvoja

3. Neljä elokuvaa, joita voin katsoa uudestaan ja uudestaan:

Groundhog Day, The Good, the Bad and the Ugly, mitkä tahansa Pasolinin tai
Chabrolin vanhat leffat

4. Neljä paikkaa, joissa olen asunut Suomessa:

Tampere, Helsingin keskusta, Vantaa, Pohjois-Helsinki

5. Neljä paikkaa, joissa olen asunut ulkomailla:

Lontoo, Milano, Besozzo, Perugia

6. Neljä TV-ohjelmaa, joista pidän:

Seinfeld, Frazier, Dr Phil, The Simpsons

7. Neljä paikkaa, joissa olen käynyt lomalla:

Kieltäydyn lomamatkailemasta fyysisesti, matkustelen vain pääni sisällä

8. Neljä suosikkiruokaani:

Spaghetti, perunamuusi, broileri, salaatit

9. Neljä saittia, joilla käyn (lähes) päivittäin:

Sähköposti, omat blogit, omat kotisivut, monet blogit

10. Neljä paikkaa, joissa olisin mieluummin juuri nyt:

Viihdyn niissä neljässä paikassa joissa olen juuri nyt, kotona, omassa työhuoneessani, Suomessa, koneen ääressä kirjoittamassa

11. Neljä blogia, joita mainostan:

Sivulinkeistäni löytyvien lisäksi suosittelen esimerkiksi Heja Sverige, Mina von Münchausen, Tukholmalainen, toinen blogini Kops kaikkine sen sivulinkistä
löytyvine blogeineen
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Koiran vuosi

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Dionysoksen kevät, uusi blogilöytöni, on kirjannut juttua juuri alkaneesta koiran vuodesta. Dionysos

Oletko aikeissa hankkia koiran? Tässä uusia rotuja.

Basset + Bokseri = Baskeri, pieni töpöhäntäinen koira joka mielellään tarkkailee ympäristöään omistajansa päälaelta.

Collie + Mastiffi = Colmas, vaikea koirarotu joka ei sovi ensimmäiseksi koiraksi, eikä vielä toiseksikaan.

Villakoira + Akita = Villakita, koira jolla kasvaa karvoja myös suussa.

Mopsi + Collie = Mollie, haikea ja surumielinen koirarotu.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Sunday, January 29, 2006

 

Ruff ruff

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
The Year of the Dog in China, I hear. Mette miettii blogissa kerrotaan kiinalaisten alkavasta koiran vuodesta.

Koiran vuosi

Here's a pun:

- How does your master treat you?
- Ruff! (Translates "rough")

Näin kävelylenkilläni koiria vähän joka mutkassa. Maisemassa näkyi suosikkejani pystykorvia ja yksi labradorinnoutaja. Minulle oli uutta nähdä valkoinen laboratorionoutaja. Tapasin toisenkin erikoisuuden; mustavalkoisen corgin.

Kultainen noutaja teki tuttavuutta pienen koiran kanssa ja molempien hännät saivat aikaan tuulenvirettä. Yhdellä seurueella oli mukana koiranpentu. Voi sitä elämäniloa ja uteliaisuutta kun on vielä uusi tässä fysikaalisessa maailmassa. Joku pariskunta talutti rottaa narussa. Tai ehkä se oli koira. En hund. Un cane. Un perro. Perro caliente, kuuma koira, italiaksi ‘ot dog. Ay chihuaua hauva!

Näin aivan upean kookkaan vinttikoiran. Mitä ihmettä vinttikoira on englanniksi? Ei ainakaan attic dog. Eikä villakoira ole wool dog vaan poodle. Paitsi jos se on sängyn alla, damm råtta på svenska, dust bunny in American English. Britiksi en tiedä, eivätkä tiedä brittikaverinikaan.

Pronunciation. For your information, talkers of bad English, when you think you say "thanks very much", but don't bother with the th sound or with the proper ch sound, I hear you say "tanks very mutts" which translates into "säiliöitä veri rakkikoiria" in my head. Onko vastuu puhujalla vai kuulijalla? Siitä voidaan tietysti olla montaa eri mieltä. Don't treat me and my poor ears so rough, please.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Andrea Bocelli

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
I’m listening to my favourite tenor Andrea Bocelli. I remember the first time I saw and heard his Con te partiró (Time to Say Goodbye). It happened unexpectedly in the wrong surroundings, so to speak, because they played the song on a pop music channel, and it stuck out. Too festive, too pompous, too... something.

You all probabaly know that he sings the song with Sarah Brightman and if you remember the video, you will remember that Andrea is sitting on a sofa and looking down, whereas Sarah is standing up. My first reaction was that it was comical when an Italian of all people was singing to a lady without even looking at her. I stopped laughing when I realised he was blind. And that’s when I started listening. I’m still listening, and I don’t think I’ll ever stop listening to his voice. I sometimes remember how blind I was.

When we say “I see” in English, it means I understand. How appropriate.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Saturday, January 28, 2006

 

Kielten ja kulttuurien sekoittuminen

Blogissa Tiede ja mies oli kirjoitus imperialismista. Kommenttiosastoon kehkeytyi monen ihmisen replikointi. Luulen että puhuimme kaikki vähän eri asiasta, mutta ei se tahtia haitannut. Aloin ajatella kolonialismia, siirtolaisuutta jne ja niiden vaikutuksia kielen kehittymiseen ja viestintään.

Nykyään kun puhutaan imperialismista tarkoitetaan usein suurvaltapolitiikkaa. Latinan verbi imperare merkitsee kukistaa. Yksi valtio valloittaa muita ja hankkii itselleen siirtomaita eli alusmaita, jolloin paikallinen väestö joutuu omaksumaan valloittajan kielen omansa oheen. Tuttua historiasta. Kieliä ja kulttuureja sekoittuu toisiinsa, seuraa seka-avioliittoja ja kaksikielisyyttä. Vihaa ja katkeruuttakin voi asiaan liittyä, kun on valloittajia ja valloitettuja, sorrettuja ja alistettuja, itsenäisyyden menettäneitä kansoja. Vihan, kaunan ja pelon tunteita voi siirtyä tiedostamattomasti sukupolvesta toiseen. Sukupolvi joka ei ole edes sotaa tai miehitystä kokenut, saattaa tiedostamattaan vieroksua tai torjua uhkaa jota ei oikein itsekään osaa selittää.

Vieras kulttuuri, vieras kieli, vieraat ihmiset - saisivat pysyä siellä missä ovat. Näin ihmiset usein ajattelevat. Osa meistä pystyy sopeutumaan vieraan vallan alle kun on pakko. Sellaistakin ihmettä on tapahtunut että kansalaiset ovat tervehtineet uusia isäntiä ilolla. Osa pystyy hyväksymään maahanmuuttajat ja erikieliset ihmiset, osa uhoaa että kaikkien pitäisi painua omiin maihinsa.

Rauhanomainen rinnakkaiselo ei oikein tahdo onnistua sellaisessa sivistysvaltiossa kuin Suomi. Aina nousee itsenäisyyttämme puolustamaan barrikadeille ihmisiä jotka tuntevat itsensä uhatuiksi. En pysty käsittämään sellaista ahdasmielisyyttä että kaikilla pitäisi olla sama ihonväri, kieli ja alkuperä. Kyllä on elämä raskasta jos omassa ympäristössään suvaitsee vain suomalaisia ja paheksuu muita.

Pahus että on typerää kuunnella rasistisia puheita, ja yleensäkin leimaavia lausuntoja mistä tahansa vähemmistöistä. Kops puhuu tänään lisää vähemmistöjen syrjimisestä. Käypä sielläkin. Sivulinkistä, s'il vous plaît. (Ranskaa Napoléonin keisarikaudelta.)

 

Syödäänkö Mauro

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Minusta on aina ollut hauskaa keksiä ratkaisuja ongelmiin, isoihin ja pieniin. Nyt kun on blogilaisten kanssa keskusteltu lastenkasvatuksesta kerron yhden mieluisan muiston siltä ajalta kun hoidin 4-vuotiasta tyttöä Milanossa au pairina. Tyttö oli hyvin rauhallinen ja kiltti lapsi, mutta ruokahalu oli huono. Sain luotua aterioinnista meille niin mukavan hetken että tyttö söi vaikka ei ollut nälkäkään. Piirsin vihreälle omenalle naaman mustalla tussilla, ja omena puhui meille pöydällä eturuuan aikana: "Voi ei, ette kai aio syödä minua samaan tapaan kuin spaghettinne?" Kjiäh, kjiäh, mehän aioimme. Hoitotyttöni söi spaghettinsa hihittäen.

Sitten seurasi rituaali. Olimme ristineet omenan Mauroksi. Kuorin Mauroa pikkuisen ja leikkasin palan jolloin se huudahti: "Ai, korvani!" Sillä tavalla hoitotyttöni söi koko Mauronsa. Minulla oli myös mukavaa koska paitsi että olen aina pitänyt lapsista, sain puhua italiaa sen kesän. Si parla italiano, si mangia un Mauro, ci si diverte!
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Friday, January 27, 2006

 

Friday

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

- Who invented the 5-day week?

- It was Robinson Crusoe. He managed to get all his work done by Friday.

 

Teini-ikäiset

Kiitos monipuolisista kommenteista edelliseen postaukseen jossa mietiskelin miten paljon lasten läksyjen tekoon tulisi osallistua ja millä tavalla. Siitä aukeaa vanhemmille tilaisuus kasvaa lapsen kanssa ja olla hänen kanssaan yhdessä, kun pitää sen sopivissa rajoissa.

TV:n Dr Phil, joka auttaa ihmisiä ihmissuhdeongelmissa, lastenkasvatuksessa ja erilaisissa ihmisyyteen kuuluvissa ongelmissa, kertoo että teini-ikäisiä koskevissa haastatteluissa tulee aina uudelleen ilmi sama asia. Kun kysytään mitä teinit toivovat vanhemmiltaan - ja maallikkohan voisi arvella että vastaus on "jättäkää meidät rauhaan" - teini-ikäiset vastaavat toivovansa että vanhemmat olisivat kiinnostuneita heistä ja heidän harrastuksistaaan.

Kiinnostus ja välittäminen ei näytä aidolta jos se ilmenee kolmannen asteen kuulusteluna, tiukkaamisena, kysymyssarjoina kuin konekivääristä. Kun onnistuu saamaan oikeanlaisen suhteen jälkikasvuunsa, ja asettuu kuulijaksikin, se palkitaan. Ei kuulustelua, ei luentoa, vaan keskustelua ja vuorovaikutusta. Viisas aloittaa pohjustuksen tuohon jo kun lapsi on vauva.

Thursday, January 26, 2006

 

Läksyt



Aikuisopiskelijani mainitsevat silloin tällöin kuulustelleensa lastensa läksyjä tai auttaneensa lukemaan kokeisiin. Kieli-ihmisenä minusta tuntuu hyvältä ajatukselta sen aikuisen kannalta kun hän saa samalla ilmaiseksi kerratuksi ja kohennetuksi omaa ruotsiaan tai englantiaan, ehkä oppii saksaa tai ranskaa. Yksi opiskelijani oli mennyt ranskan kurssille kun tytär aloitti koulussa ranskan opinnot. Hieno idea.

Omasta lapsuudesta en muista että vanhempani olisivat kuulustelleet läksyjäni. Oli sanaton sopimus että kotitehtävät hoidetaan itse. Isä lueskeli kyllä historian oppikirjaani itsekseen koska historia kiinnosti häntä. Kun menin lukioon hän osti minulle isoja sanakirjoja tukeakseen opintojani. Isoja - eli normaalinkokoisia. Tarkoitan vain että siihenastiset enkku ja ruotsi olivat olleet taskusanakirjoja. Lukiossa tuli lisää ranska, saksa ja italia.

Missä määrin tulisi tukea lasten koulunkäyntiä ja millä tavalla? Hoitavatko lapset läksyt ellei heitä "valvota"? Oppivatko he itsenäisiksi jos vanhemmat ottavat asiakseen huolehtia heidän läksyistään? Millainen tilaisuus vanhempien ja lapsien yhteinen läksyhetki on? Onko se typerää kinastelua? Onko se miellyttävää yhdessäoloa josta molemmat hyötyvät ja jota muistellaan vielä tulevina vuosina kulta-aikana?

Wednesday, January 25, 2006

 

Diplomatiaa

Britannian suurlähettiläs Matthew Kirk oli eilen aamu-TV:n vieraana. Häntä oli pyydetty tuomaan mukanaan joitakin hänelle mieluisia Suomi-esineitä, minkä hän oli tehnytkin. Lasilinnut saivat suotuisia lausuntoja, samoin puisen kulhon workmanship, kun suurlähettiläs tyylikkäästi ja sulavasti suitsutti Suomi-ihailua huolitellulla englanninkielellään. Fazerin sininen suklaa on mieluista evästä hiihtoretkillä. Suurlähettiläs ja hänen vaimonsa Anna kuulemma pistävät sitä taskuihinsa kun lähtevät hiihtämään. Häntä haastateltiin siinä jonkin aikaa, ja kaunopuheisesti hän kommentoi Suomen roolia EU:ssa, presidenttiyttä jne.

Minulla oli ilo ja kunnia päästä samana iltana suurlähetystöön pariskunnan läksiäisiin, ja hiukan kiusoitellen totesin Mr Kirkille että hän oli sanonut VAIN hyviä asioita Suomesta. Tyytyväisesti nauraen hän ja hänen vaimonsa vakuuttivat että heillä on pelkästään hyvää sanottavaa. En tiedä oliko se sitä kuuluisaa diplomatiaa, vai optimismia vai mitä, mutta kutsut olivat ihanat, ihmiset ystävällisiä, fingerfood maukasta, shampanja sopivan kuplivaa ja kotiin tullessa hymyilin korvasta korvaan. Kutsujen muisteleminen saa hymyn pysymään tänäänkin kasvoillani. Ja mikäpä sille sen parempi paikka?

 

Status symbols

Conversation class yesterday; topic "Status symbols", i.e. things that give us more importance or prestige. Why do we want certain things in life? Is it for the pleasure of it, or do we just want to seem better than others?

Eilisellä englannin keskustelutunnilla oli aiheena status symbolit, eli kaikki sellainen jolla ihminen saa, tai kuvittelee saavansa, arvovaltaa muiden silmissä, tai näyttävänsä tärkeämmältä tai paremmalta kuin muut. Vaatteet, auto, kallis rannekello, talo. Status symbolin ei tarvitse olla tavaraa. Se voi olla arvonimi, golf-harrastus, kielitaito...

Juttelun jälkeen totesin hyvin onnellisena että en koe tarpeelliseksi kerskailla millään tai hankkia jotain siitä syystä että voin "näyttää naapureille" tai esittää "parempaa". Oikeat elämänarvot löytyvät mielestäni muualta.

Oli ihanaa eilen hypätä meidän Alfa Romeoon ja lähteä Britannian suurlähestystöön suurlähettiläsparin läksiäisiin. Siihen iloon ei sekoittunut tippaakaan mitään "toivottavasti naapurit saavat tämän tietää" ajattelua.

En ole aina ollut näin kehittynyt ja jalostunut. Meidän isä on isompi kuin teidän isä ajoilta lapsuudenmuisto, joka minulle on kerrottu, meni näin: Kerskailin pienenä pihassa muille lapsille että "Meidänpä isä on juoppo!"

Tuesday, January 24, 2006

 

Favole in italiano

With a little help from a new reader, Salvatore, from Milano (now Helsinki), names of fairytales in Italian. Mille grazie, a thousand thank yous.

Little Red Riding Hood (Cappuccetto Rosso)
Cinderella (Cenerentola)
The Ugly Duckling (Il Brutto Anatroccolo)
Beauty and the Beast (La Bella e la Bestia)
Snow White (Biancaneve)
Goldilocks and the Three Bears (Riccioli d'Oro e i tre Orsi)
The Princess and the Pea (La Principessa sul Pisello)
Jack and the Beanstalk (Jack ed il fagiolo magico)
Puss in Boots (Il Gatto con gli Stivali)
The Sleeping Beauty (La Bella Addormentata nel Bosco)

(En français, Maurelita?)
(En español, señor Místico, Kafkakoski...?

 

Sammakkoprinssit

Taisin kuin taisinkin keksiä itsestäni yhden asian listattavaksi outousmeemeihin. Oli nyt totuus prosentuaalisesti mikä tahansa, usein kuulee väitteen: "Kaikki tytöt/kaikki naiset haaveilevat prinssistä joka tulee hakemaan heidät valkoisella hevosella" ja "kaikki naiset haaveilevat pikkutytöstä lähtien häistään ja hääpuvustaan". En ole koskaan haaveillut mistään tuollaisesta. Ehkä minulla siitä syystä onkin niin antoisa elämä ja avioliitto.

En suosittele että suudellaan sadun sammakkoa joka muuttuu prinssiksi. Se sammakkohan on sellaisenaan kiva ja sympaattinen. Mahtaako siitä prinssin ruikulasta olla edes kotitöihin? Ehdotan että suutelemme prinssiä ja toivomme hänen muuttuvan luotettavaksi arkiseksi sammakoksi. On niin mukava kuulla läpsyttävien räpylöitten ääni porraskäytävästä kun sammakko palaa kotiin töistä. Hän on oikea prinssi.

Monday, January 23, 2006

 

Bedtime stories

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
I think these bedtime stories are internationally known in the western hemisphere;

Little Red Riding Hood (Punahilkka)
Cinderella (Tuhkimo)
The Ugly Duckling (Ruma ankanpoikanen)
Beauty and the Beast (Kaunotar ja hirviö)
Snow White (Lumikki)
Goldilocks and the Three Bears (Kultakutri ja kolme karhua)
The Princess and the Pea (Prinsessa ja herne)
Jack and the Beanstalk (Jaakko ja pavunvarsi)
Puss in Boots (Saapasjalkakissa)
The Sleeping Beauty (Prinsessa Ruusunen)

What’s your favourite? Why? Which ones do/did your children prefer? Mitä opetuksia noissa saduissa piilee? Which ones do you/don't you recommend?
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Durkslag on lävikkö

Ruokablogeja ihaillessani palasivat muistoihin ne ajat kun opetin franska och engelska ruotsinkielisessä ammattikoulussa ravintolalinjalla. En oppinut ruuanlaittoa, mutta sen opin että siivilä ja lävikkö ovat eri kapistus, en sil och ett durkslag på svenska, a sieve (äännetään siv) and a colander in English.

Miettikääpä sitä että siivilöidä on espanjaksi colar ja siivilöity colado kun tilaatte piña coladan. Una piña = ananas

Sitten on tietysti vielä Coca Cola ja lumikola.

Ehkäpä Ranskan ja Italian kirjeenvaihtajamme kertovat lisää kommenteissa? Onko meillä saksan virheenkaihtajaa?

 

Osterit

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Varoitus herkille: Älkää lukeko tätä mautonta vitsiä. Ainakaan jos aiotte mennä ihaniin ruokablogeihin kuten Pastanjauhantaa. Siellä oli eilen maderesepti, ja kävin heittämässä made in tyyppisen puujalkavitsin. Voi kauhistus tätä esiin pulppuavaa kyseenalaista huumorintajuani. Tätäkin yritin pidätellä mutta postattava on...

Mies meni ravintolaan ja tilasi ostereita. Tarjoilija sanoi niiden loppuneen,
oli juuri tarjoillut viimeisen annoksen naapuripöydän herralle. Asiakas pahoitteli sitä kun olisi niin mielellään syönyt ostereita. Naapuripöytä kuuli tämän ja sanoi että hän antoi mielellään oman annoksensa jos toinen kerran ostereita halusi. Hän voisi tilata jotain muuta. No, vaihto tehtiin ja mies alkoi syödä ostereita. Häntä alkoi kuitenkin vaivata naapuripöydän miehen tuijotus ja hän kysyi oliko jotain vialla...

"Ei, minä vain katselen mielenkiinnolla että pysyvätkö osterit teidän sisällänne kun ne eivät pysyneet minun sisälläni eivätkä koirani sisällä!"

Sunday, January 22, 2006

 

Helmiä sioista

Olen löytänyt tutustumisen arvoisia blogeja viime päivinä. Anteeksi että en jaksa linkittää. Blogilistalta pääsee näihin: Menopaussi, Mietintämyssy, Isikarhu, Päiväkirja , Etsimässä minuutta.

Kumma miten sitä löytääkin poikkeuksellisen älykkäästi ja oivaltavasti kirjoitettuja blogeja juuri kun on tullut siihen tulokseen että helmiä tapaa harvoista sioista... Uuh, mitähän sanontaa tässä tavoittelen? Jospa joku lahjakkaampi kirjoittaja kirjailisi ajatukseni osuvaan muotoon? Tarkoitinko ostereita ja helmiä?

Blogimaailma on kuin fysikaalisen maailman ostari. Yhdestä paikasta saa vaikka mitä. Voin mennä kyselemään tarvitsemiani espanjan sanoja tietyistä blogeista, reseptejä tuolta, linkkejä sieltä, sielunhoitoa Pastorin blogista, psykologiaa Tiina Kaarelan blogista, taidetta Marian studiosta. On myös mukava yllättyä. Koskaan ei tiedä mitä tapaa Minhin haara(kiila)konttorista, Kuusenkerkästä tai noihin sivuun merkkaamistani linkeistä.

Toivon että lukijat kokevat tämän ja Kops blogini käymisen arvoisiksi. Possunruokaa sioille ja helmiä ostareilta.

Saturday, January 21, 2006

 

Out of Order

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

A sign on a lift door

The lift is out of order.
The nearest lift is in the next building.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Lasten hoitaminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Lastenkasvatuskeskustelu on lähtenyt käyntiin. Aloitetaan varhaisvuosista. Ninni (blogi Hepuli-Alman päiväkirja) sanoo että ei pidä sanasta kasvatus. Ehkäpä hänen ehdottamansa lasten hoitaminen sopii paremmin pikkulapsista puhumiseen.

Aluksi hoitoa sävyttää se että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Häntä syötetään, puetaan, hoidetaan puhtautta, estetään putoamasta lattialle, kiipeämästä kirjahyllyyn. Se on fyysisesti ja henkisesti vaativaa aikaa vanhemmille. Jos äiti joutuu olemaan lapsen/lasten kanssa tauotta, niinkuin jotkut joutuvat voimiensa äärirajoille, en tiedä miten pitkälle hän pystyy huolehtimaan myös lapsen henkisistä ja emotionaalisista tarpeista. Siinä vaiheessa olisi hyvä jo luoda pohjaa tuleville koitoksille ja saada aikaan kommunikaatio ja yhteistyö.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty, ja lasten vanhemmat kyllä tietävät että joutuvat koville heti kun pikku vintiöt alkavat osoittaa omaa tahtoa. Kauhun kierre on valmis ellei ole valmiita toimintasuunnitelmia uhmaikää varten, etenkin jos äidillä ja isällä on eri katsantokanta asiaan. Luulen että viimeistään lapsen uhmaikävaiheessa sellainenkin ihminen joka on halveksien puhunut kasvatusoppaista alkaa salaa toivoa että olisi lukenut edes yhden. Ympäristö joutuu toisinaan sivusta seuraamaan miten puolimetrinen tumppi “käsittelee” äitiään kaupan karkkiosastolla raivokohtauksen avulla, eikä metriä pitempi aikuinen näytä olevan tilanteessa voitolla. Illalla kotiin tulee vielä isompi aikuinen, joka on myös neuvoton. Ei noissa jutuissa koko ratkaise, vaan taito ja viisaus, sekä henkinen tasapaino. Yrityksen ja erehdyksenkin menetelmä voi tepsiä, mutta se on usein hakuammuntaa. Ihmisen luonnollinen reagointi tilanteeseen menee usein metsään. On vihonviimeistä lapselle jos hän joutuu soutavan ja huopaavan hoitajan armoille, joka huutaa ja hyvittelee, antaa periksi ja uhkailee vuorotellen. Ja on hermostunut. Äidin hermostuneisuus tarttuu lapseen siitä se painajainen alkaa ja jatkuu. Eikä kukaan oikein käsitä miten ne lapset ovat niin kamalia että huutavat koko ajan ja ovat tyytymättömiä.

Mistä apua? Mistä ratkaisut? Ei ainakaan syyllistämisestä.

(Arkiterapeutti Kops kirjoittaa tänään lapsille lukemisesta.)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Language lesson

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Finnish: Mieheni on lumitöissä.
English: My husband is shovelling the snow.
Finglish: My män is duuing thö snouvööks.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Friday, January 20, 2006

 

Kasvatuskeskustelua

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Muutamassa blogissa on meneillään keskustelua kasvatuksesta. Aihe sivuaa meistä jokaista. Meitä on kasvatettu ja me kasvatamme itseämme ja muita. Jokaisella on aiheesta käsityksiä ja mielipiteitä. Aina kasvatuksesta puhuttaessa joku nousee kiivaasti vastustamaan ja torjumaan asioita joita ei ole vielä edes otettu esiin. Keskustelu vaikeutuu mainitunlaisen estämisen vuoksi. Joskus en viitsi jatkaa juttua kun näyttää siltä että puhekumppanin päätarkoitus on tehdä tyhjäksi kaikki oletetut väitteet. Jos aiotaan saada aikaan rakentavaa keskustelua on olennaista jättää negatiivisuus sivuun, pureutua ongelmiin niiden ratkaisun kannalta ja lähteä tarkastelemaan mitä on onnistunut kasvatus.

Ensimmäinen tehtävä kunnollisen keskustelun aloitukseksi on varmistaa että kaikki puhuvat samasta asiasta. Mitä kasvatus on? Mitä tarkoitamme kun puhumme kasvatuksesta? Puhummeko kotikasvatuksesta?

Haastan blogilaisia kirjoittelemaan lasten kasvatuksesta. Tarkoitan käsitteellä kasvatus sitä miten lasta opetetaan ja ohjataan itsenäiseksi yksilöksi. Vauvaiästä siihen kun lapsesta tulee aikuinen. En ajattele sitä yksisuuntaisena “vanhemmat määräävät ja tietävät kaiken" toimintana, en liioin “kyllä luonto hoitaa kaiken ja lapsi kasvaa itsekseen kun ei tukahduta häntä käskyillä”, vaan kasvua tukevana, ohjaavana vuorovaikutusprosessina. Ihanteellisesti parhaiten lasta evästää elämään tasapainoinen, elämää ymmärtävä viisas aikuinen, mutta kuinka monta sellaista tunnette? Lähtökohta on se miten kukin voi parhaiten omista edellytyksistään, oman ymmärryksenä mukaan auttaa lapsiaan onnellisiksi yksilöiksi ja yhteisöjen jäseniksi, ja samalla kasvaa itse.

Lisää voi lukea esimerkiksi näistä blogeista:

tiina kaarela

minh

Kirjoitan lisää aiheesta ja toivon saavani kutsuja tulla lukemaan blogimaailman postauksia kasvatusaiheesta.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Fairy Tales

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Ostin kirjan Fairy Tales & Bedtime Stories. Sadut ovat englannin opetuksessa hyviä koska niissä on menneen ajan kerrontaa. Imperfekti tulee käytännönläheisesti esiin. Susi söi punahilkan, ate, epäsäännöllinen verbi, brittiääntäminen /et/, amerikka /eit/. Susi nielaisi Punahilkan, swallowed, säännöllinen. Samalla saa kosketuksen -ed päätteen kolmeen erilaiseen ääntämiseen, d, t, i:d. Plus neljänteen; aina on joku joka tyrkyttää sitä suomen ääntämisellä ed.

Saduista muuta kivaa juttua täällä:

Kiltin tytön blogi

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Thursday, January 19, 2006

 

Omituisuudet

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Kauhistuksen kabanossi! Great Scott! Minut on haastettu kertomaan omituisuuksiani. En sellaisia itse huomaa kun olen niihin tottunut, mutta opiskelijani ovat joskus havainneet seuraavaa ja sitä huvittavana pitäneet: Aikanaan kun kun opetin viittä eri kieltä viidessä eri oppilaitoksessa joka viikko, saattoi käydä niin että tervehdin väärällä kielellä. Edellisiltaisen italian opetuksen päälle toivotin englannin aamuryhmälle Buongiorno! Minusta tuo ei ollut outoa vaan pikemminkin oli outoa että en kertaakaan erehtynyt flunssakaudella reaktiossa luokassa aivastavalle oppilaalle. Ranskan tunnilla "à vos amours", englannin tunnilla gesundheit (ei saksaksi äännettynä), italiaksi "salute" och så vidare. Tuntia pitäessäni olin jo kyseisen kielen moodissa, tunnille mennessäni ehkä vielä edellisen tunnin moodissa.

Omituisuus on suhteellinen käsite. Minulle oli yhteen aikaan aivan luontevaa pitää portugalin sanakirjaa mukanani junassa ja bussissa kun opiskelin kyseistä kieltä, mutta eräs kemian opettajatoveri oli päivitellen kertonut opettajainhuoneessa miten kieltenopettaja pitää aina sanakirjaa mukanaan jos "sattuu tarvitsemaan jotain sanaa".

Noin ne legendat lähtevät kiertämään kun hiukan värittelee juttuja. Opiskellessani Perugiassa stipendiaattina italiaa, samoin kuin eräs toinen suomalaistyttö luokaltani, hän kertoili Suomeen palattuamme minusta: “Rita istui kahvilassa 5 minuuttia joidenkin arabien kanssa ja puhui sen jälkeen sujuvasti arabiaa”. Totuus oli että opin persiaa iranilaisilta, ja kyllä, puhuin sujuvasti ne 5 - 10 sanaa mitkä heiltä opin.
oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Wednesday, January 18, 2006

 

ROTUVIHA

Onko meissä mahdollisen rotuvihan siemenet jo lapsina? Ehdotin kerran yhdelle 5-vuotiaalle pojalle että kutsuisin 4-vuotiaan poikakaverini meille hänen kanssaan yhtä aikaa. Poika totesi varmalla äänellä leikkivänsä "ainoastaan minun omien kavereitteni kanssa".

Vieraiden pelko voi tietysti olla ihmisille lajinsäilymisen kannalta järkevän varovaista. Parempi katsoa kuin katua villissä lännessä jotta intiaanit eivät hyökkää ja silleen. Hyvä varoa väkijoukossa että taskuvaras ei vie taskuja.

Mistä johtuu niin suuri pelko ja viha että suomalainen alkaa vainota KAIKKIA erikielisiä, iholtaan erivärisiä, vääräuskoisia, ei-heteroita, syrjiä vammaisia ja maahanmuuttajia? Mitäs sitten kun joku alkaa vainota valkoihoisia suomalaisia?

Pelko ja viha voivat sokaista ihmisen. Häneltä menee suhteellisuudentaju. Ei ihmisen tehtävä ole tuomita. Millä tuollaisen vihaenergian saisi kanavoitua vääryyden vastustamiseksi ja sorrettujen puolustamiseksi?

Tuesday, January 17, 2006

 

Kasvatuksesta

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Ammatteihin ei juurikaan pääse ilman koulutusta. Lasten vanhemmiksi pääsee ilman mitään koulutusta, vaikka kotiäidin työ on ehkä vaativin ammatti maan päällä. Toteavatpa monet hyvin itsetietoisesti että “ei lapsia kirjoista opita kasvattamaan”. Samat henkilöt julistavat kasvatusoppaat pannaan varmalla äänellä ja huutomerkein. He tuntuvat tietävänkin kannesta kanteen mitä nuo pahamaineiset oppaat pitävät sisällään, mikä on sinänsä saavutus koska eivät ole eläessään sellaista kirjaa nähneetkään. Olen huomannut että kaikkein varmimmat mielipiteet tulevat niiltä jotka ovat asioista täysin tietämättömiä.

Työ opettaa tekijäänsä - kyllä - mutta lasten kanssa käykin usein niin että homma ryöstäytyy käsistä. Kun vaikeita tilanteita syntyy, ja niitähän syntyy, vanhempien ratkaisuyritykset synnyttävät pahimmillaan yhä isompia ongelmia. Kun on kaikki keinot kokeiltu ja ollaan valmiita luovuttamaan, voi tulla mieleen että mistähän saisi neuvoja. Kuka auttaisi? Alkaa uudenlainen yrittäminen jossa kokeillaan kaikki sukulaisten ja tuttavien patenttiratkaisut. Hyvällä onnella joku on saattanut keksiä jonkin keinon joka tepsii jossain tilanteessa johonkin lapseen ja sattumalta se tepsii nyt meidänkin lapseen. Kaikki ovat siinä vaiheessa niin väsyneitä ja kyllästyneitä että päivittäinen energia ei tahdo riittää. Ja kumma kun ne lapsetkin itkevät ja rähjäävät koko ajan.

Mistä hyvät neuvot lastenkasvatukseen? Kannattaisiko kuitenkin ottaa jotain oppia asiantuntijoilta? Suomalaisen Saara Kinnusen oppaat ovat helppolukuisia ja käytännön pohjalta syntyneitä. Hän on viiden lapsen äiti, perheterapeutti ja saanut kasvatustieteilijän koulutuksen. Hänen kirjoistaan saa ideoita joita voi kokeilla soveltaa omaan elämään.

Miksi naiset eivät opiskele perheenäidin ammattiin? Miksi sitä ammattia ei arvosteta vaan pidetään jonain itsestään selvyytenä ja luonnostaan lankeavana? Yksi tutkimus tuotti tuloksen jonka mukaan kolmen lapsen äidin tekemä työpäivä vastaa kahta kokonaista jonkin muun ammatin työpäivää!

Pikkulasten isät, sanokaa suoraan; eikö olekin niin että joskus“pelastaudutte aamulla töihin lepäämään”? Kertokaa nyt ihmeessä joskus vaimolle miten arvostatte hänen työtään. Positiivisesta palautteesta nimittäin saa valtavasti jaksamisenergiaa. Ties vaikka vaimo antaisi vastapalvelukseksi teille hyvää palautetta. Tekin tarvitsette kannustusta.

(Kirjoittelen nettikurssieni yhteydessä enemmän jaksamisesta ja siitä miten työuupumus vältetään.)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Monday, January 16, 2006

 

Vihan ilmaiseminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Arkiterapeutti Kops tuumailee kirjoituksessaan käsitettä viha. Vihaista käyttäytymistä ja vihan ilmaisemista voi miettiä kulttuurin ja kasvatuksen kannalta. Käyttäytyminen voidaan nähdä opittuna tai kapinointina. Terapeuttien vastaanotoilla käy todennäköisesti masentuneita, masennettuja, alistettuja, huonosti voivia ihmisiä joilta oma tahto on viety pois, eivätkä ihmisparat tiedä keitä ovat tai miten saisivat elämää hallintaansa. Toisaalta siellä käy väkivaltaisia tapauksia jotka eivät saa raivoaan kuriin. Jätettäköön ne nyt Kopsille, joka kopauttelee kepillään herätyksiä. Minä kirjoitan kieltenopen ja kasvatustieteilijän ajatuksin.

Rita Maestan karttakeppi osoittaa maailmankartalta Kaukoidän kansoihin ja latinalaisen maailman alueisiin. Kerrotaan että kiinalaisten kasvot eivät ilmaise tunteita. Miten voi pinnalta arvata onko ihminen vihainen vai iloinen, jos ei ole ilmeitä eikä eleitä? Kielenkäytöstäkin puuttuu sana “ei”. Sitten taas toisaalla kuuluisa latinalainen temperamentti ihannoi tunteenpurkauksia. Ulkopuolisesta näyttää että tunteita suorastaan liioitellaan. Italiassa on teatteria vähän joka kadunkulmauksessa. Tunteet kuohahtavat ja sammuvat. Sojotetaan karttakeppiä tänne Pohjolaankin, missä väitetään kättä puristettavan nyrkkiin vain taskussa. Nyrkit puhuvat neljän seinän sisällä ja kirveskin heilahtaa. Kuka olisi arvannut? Hän oli niin rauhallinen hiljainen ihminen.

Kasvatuksella saa paljon aikaan. Perinteinen saksalainen kasvatus jonka tulos Hitler oli, putkahtaa mieleen, samoin sanonta “väkivalta synnyttää väkivaltaa”. Ja kuitenkin ihmiselle on annettu vapaa tahto...

Sunday, January 15, 2006

 

VANKATARATAAM

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

A small Indian boy appeared for the first time in a London classroom, and the
teacher asked him his name. “Vankatarataam Narasimha Rattaiah” he answered.

- “How do you spell it?” the teacher asked.
- “My mother helps me.”

(Indian = from India)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Vaikeimpia tehtäviä kielten opettajalle on saada joku omaan kieleen juuttunut opiskelija näkemään asioita, sanoja, sanontoja vieraan kielen kannalta. Sana "spell" on kuvaava esimerkki. Spelling on suomeksi oikeinkirjoitus. Kun kysyn miten joku sana kirjoitetaan, ässällä vai seella, yksi vai kaksi ällää, käytän ilmausta How do you spell it?

Esimerkit, selittäminen, luonnonmenetelmällä opettaminen... mikään ei avaa joidenkin kurssilaisten ymmärrystä. Sama oppilas kysyy tunti toisensa jälkeen How do you write it? vaikka joka kerta korjaan How do you spell it? Kerron spellingin, oppilas kirjaa se paperille, mutta ei kirjaa muistiinsa How do you spell it?

Opettajan tehtävä ei ole suorittaa englantia kurssilaisen puolesta, vaan auttaa oppimaan. Opiskelijan pitäisi itse opetella, eikä heittää saman tien menemään kaikkea mikä ei tule helposti.

Saturday, January 14, 2006

 

Silittävä nainen synnyttää

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Onko tämä luuloani vai esiintyykö vanhoissa italialaisissa elokuvissa aina kokoalushameeseen pukeutunut silittävä nainen? Ja mies valkoisessa hihattomassa aluspaidassa?

Käypä blogissa nimeltä Keksi jos haluat punnita italialaisen ja suomalaisen naisen asemaa. Luettavissa pari kiinnostavaa postausta kommentteineen. Juttua naisen asemasta niinikään suomalais-italialaisessa Arkitehtibogissa. Herää epäilys että naista yritetään alistaa synnytyksessäkin ja mieslääkärille siirtää kunnia. Siirrä katseesi sivulinkkeihini...

Esiintyykö vanhoissa italialaisissa leffoissa silityslaudalla synnyttävä nainen vai mistä tämä mielikuva tuppaa päähäni?
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Grappa

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Kuten olemme todenneet greippi ei ole englanniksi a grape (viinirypäle) vaan a grapefruit. Luuloista seuraa ulkomailla sitä sun tätä hauskaa tai noloa. Pelastauduin Italiassa kerran yhteen baariin kuumasta auringosta kun halusin virkistää olemustani tuoremehulla. Sanavarastoni ei ollut tuolloin suurensuuri. Yksi viikkotunti italiaa lukiossa, yksi vuosi vyön alla. Un’aranciata eli orange juice tiesin, mutta muut hedelmäkset eivät hiponeet aivoitusten kuorikerroksen pintaa. Tilasin greippimehun yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Sanoin ensin un succo di frutta eli tuoremehu. Il barista (baarimikko) kysyi mitä laatua ja heitin kokeeksi sanan “grappa”. Hänellä vaikutti tukka nousevan pystyyn kun hän kauhistui nuoren ulkomaalaisen tilausta. Grappa on nimittäin viinaa, mikä tuli selväksi hänen elehtiessään ja selittäessään asiaa vilkkaasti. Johan löysin äkkiä muistilokeroistani tarvittavan sanan “pompelmo”. Painotus pom - PEL - mo.

Onko sinulla joku hauska juttu kerrottavaksi vierailla kielillä töppäilyistä tai pärjäilyistä? Yksi klassikko on esimerkiksi espanjan “embarazada” = raskaana; englannin embarassed = nolo, kiusaantunut.
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Friday, January 13, 2006

 

Half a grape

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Eräs opiskelijani kertoi miten oppi erottamaan sanat grape ja grapefruit. Hän oli mennyt au pairiksi amerikkalaiseen perheeseen, missä perheen pää kysyi mitä suomalaistyttö haluaisi seuraavana aamuna for breakfast. “I’m not very hungry in the morning. I’d just like some coffee and half a grape” she answered.

Seuraavana aamuna hänelle oli katettu pöytään lautanen ja lusikka. Lautasella oli siististi puolitettu viinirypäle. Kyllä hän muistaa sen lopun ikäänsä ja samoin se enkun kurssini joka sai nauttia tuosta tositarinasta! Hyvässä hengessä tehty pieni jekku. Niin se käsitin.

(She meant half a grapefruit and the father of the family knew it.)
ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Thursday, January 12, 2006

 

Kielitesti/Ratkaisu

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Pistin kielitestin blogiin koska täällä viriää aina niin hyvää keskustelua, ja toisaalta halusin antaa jotain kun itsekin saan täältä niin paljon. Testiin saamani vastaukset olivat monipuolisia ja osoittivat sitä valtavaa eroa mitä ihmisten ajatusmaailmassa ilmenee. Me joiden ammattina on toisten kuunteleminen ja lukeminen, pääsemme siitä osallisiksi eri tavalla kuin harjaantumattomat ajattelijat, arvelen. Oma ajatusmaailma laajenee samalla jos pitää avoimen mielen.

Kun laadin testin kurssilaisille, minulla oli tavoitteena opettaa yksi erittäin tärkeä asia ennen kuin uusi kurssi alkaa maanantaina. Olen viisi vuotta tutkinut järjestelmällisesti sitä mikä auttaa opiskelussa ja mikä hidastaa. Osoittelen oikoteitä kielitaitoon, joista yksi on että KIELEN opiskelussa pitää keskittyä KIELEEN eikä fysikaaliseen maailmaan, jos aikoo oppia kohdekielen systeemin. Säästää valtavasti aikaa ja turhaa työtä jos englantia opiskellessa kiinnittää huomionsa sanoihin, mihin sanaluokkaan ne kuuluvat, miltä ne kuulostavat ja näyttävät, mikä niiden paikka on lauseessa jne. sen sijaan että heittää sanat sivuun ja alkaa pohdiskella niiden MERKITYSTÄ SUOMEKSI. Jos sanojen merkityksestä jutellaan vaikka englannin keskustelutunnilla, missä tavoite on käyttää englannin kieltä, sinne se sopii. Samaten se sopi tänne blogosfääriin.


Mikä ei kuulu joukkoon?

a banana, an apple, grapes, fruit juice, orange

____________________________________________


banaani, omena, viinirypäleet, tuoremehu, oranssi :
4 substantiivia, yksi adjektiivi


Ratkaisua
_______________________________________________________________________

"Väärä" vastaus: "Mehu on juoma ja muut eivät" - Vastaus on kielitestissä väärä koska se ei liity kieleen, vaan fysikaaliseen maailmaan. Yritän opettaa englannin kieltä. (Muuten vastaus on tietenkin oikea, esmes nyt blogissa.)

1) Oikea vastaus: Orange on adjektiivi, muut ovat substantiiveja eli nimisanoja,

2) Oikea vastaus: fruit juice koostuu kahdesta sanasta (yhdyssana), muut ovat yksi sana

3) Oikea vastaus: fruit juice on ainoa, jossa ei ole a-kirjainta

4) Oikea vastaus: grapes on ainoa monikko


EVÄSTYS MAANANTAINA ALOITTAVILLE JA JATKAVILLE KURSSILAISILLENI:

Keskity kohdekielen opiskeluun, sanastoon, ääntämiseen, lauserakenteisiin, älä juutu suomen kieleen väärällä tavalla.

Wednesday, January 11, 2006

 

Kielitesti

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Mikä ei kuulu joukkoon? / Which is the odd one out? / Why?

a banana, an apple, grapes, fruit juice, orange


Lähetin tuon minitestin nettienglannin kurssilaisille, ja sain vaihtelevia vastauksia. Jätän tähän näkyviin. Postaan ratkaisun myöhemmin. Saa mielellään vastata kommenttiosastoon. Vääristä vastauksista ei sakoteta. Omituisia vastauksia arvostetaan.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

 

Vaatteilla viestittäminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Vaatteilla ja ulkonäöllä viestittämisestä tuli mieleen eräs tapaus. Olin pitänyt ranskan kurssin kosmetologeille, siis ihmisille joiden työnä on ihonhoito, ja siihen liittyen myös kauneudenhoito. Tuntien jälkeen jäin kadulle juttelemaan parin kurssilaisen kanssa. Heidän ulkoasunsa viestivät pitkälle vietyä ulkonäöstä ja vaatetuksesta välittämistä. Molemmilla rouvilla oli turkki ja turkishattu päällä.

Ohi kulki pari alkoholistin oloista keski-ikäistä miestä. Tai niin ainakin tulkitsin heidän ulkomuotonsa viestittävän. Viha leimahti heidän katseissaan kun toinen tönäisi yhtä turkkiin verhottua olemusta. Naisten selät olivat miehiin päin, joten he eivät saaneet tietää tuosta vihamielisestä eleestä. Miehet jupisivat ja sähisivät jotain mennessään. Rouvat olivat keskittyneet minun kanssani puhumiseen ja tönäisy meni vain jonkin sattuman tiliin.

Pointtini on että viesti menee harvoin perille siinä muodossa kuin se lähetetään, ja kauneus on katsojan silmässä.

Tuesday, January 10, 2006

 

Vaikutelma

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
(This posting is about face-to-face communication and the impression we give and get when we are dealing with our business partners.)

Englannin keskustelutunnillani oli aiheena liikemaailman periaatteet, tarkemmin sanottuna pukeutumiskoodi, kehon kieli - ylipäätään se millaisen kuvan annamme itsestämme ja millaisen vaikutelman saamme toisesta ihmisestä liiketapaamisissa. Saman kulttuurin puitteissa juttu saattaa olla hyvinkin erilainen kuin eri kulttuurien kohdatessa. Isojen firmojen väelle järjestetään koulutusta aiheesta. Esimerkiksi myyntialalla pidetään siistiä ulkoasua ja oikeanlaista käyttäytymistä tärkeänä.

Tuossa toteutuu se viestinnän periaate että viesti menee harvoin perille sellaisena kuin se on lähetetty. Jos myyjä haluaa viestittää olevansa asiallinen, ammattimainen ja luotettava, asiakas ei välttämättä tulkitse sitä noin, vaan pitää juttua kulissina ja petosyrityksenä, jos on kyynisyyteen taipuvainen. Ehkä hän näkee manipulaatioyrityksiä joka puolella.

Ihmisen psykologian yksi puoli on se että vaikka meillä on jokaisella erilainen ajatusmaailma, teemme paljolti oletusta siltä pohjalta että vastapuoli tajuaa viestimme sellaisena kuin se lähetämme. Joku käyttäytyy mielestään suorasti ja rehdisti ilman turhia kommervenkkejä, mutta voikin olla niin että asiakas tai liikekumppani päivittelee mielessään moista töksähtelevyyttä tai röyhkeyttä.

Eri kulttuurien kohdatessa bisneksessä voi mennä, ja on usein suomalaisilta mennyt, kaupat sivu suun, kun sivuutetaan small talk, ja töksäytetään suoraan asiaan. Suomalaisten hienotunteiseksi tarkoitettu kohtelias puhumattomuus saattaa ahdistaa italialaisia epätoivoon asti.

Olen ollut usein tilanteissa ja tilaisuuksissa joissa eri kulttuurit ja eri mentaliteetit kohtaavat. Olen myös ollut jälkipuintitilanteissa. joissa kaksi osapuolta kertoo miten koki puhetilanteen. Heillä on kaksi toisistaan poikkeavaa näkemystä ja kokemusta, ja minä näen jutun kolmannella tavalla, viestinnän ja käyttäytymispsykologian kannalta.

There’s always more to these things than meets the eye. Juttu on harvoin sitä miltä se vaikuttaa.

(Arkiterapeutti Kops puhuu tänään ensivaikutelmista.)

Monday, January 09, 2006

 

Itsekehut pois

Opettajankouluttajan päiväkirjasta voi lukea karmeaa kertomaa siitä miten kansalaisilta on kitketty itsekehuskelun elkeet. Väitän että sama perinne elää keskuudessamme. Tuosta sivulinkistä sinne lukemaan.

 

Sattumalta onnistui...

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo


Opettajan työhön kuuluu palautteen antaminen. Annan sitä hyvin spontaanisti ja mielelläni oppituntien kuluessa. Oman luonteeni ja tapojeni mukaisesti näen aina vallitsevasti enemmän hyvää kuin huonoa, joten palaute on enimmäkseen kehuvaa ja kannustavaa. Vikoja en nosta päiviteltäviksi, vaan ehdotan parannuksia ilman mitään surkuttelevaa välivaihetta. Tämä toimii erittäin hienosti.

Tai toimii jos minun annetaan hoitaa työni omalla tavallani. Kuka ravistelisi suomalaiset pois vuosisataisten ruikutusperinteiden ikeestä ja siitä älyttömästä vaatimuksesta että EI SAA KEHUA? Miksi osa kansaa vaatii että heidän painetaan alas ja pidetään siellä? Pahimmassa tapauksessa vierustoveri, naapuri ja omat lapset vedetään myös alas. Itseään ei saa kehua missään tapauksessa. Pois se meistä!

Ne joita ei ole lapsina kehuttu ja kannustettu eivät erota tervettä itsetuntoa epäterveestä itserakkaudesta. Voi käydä niin että nuori tulee kotiin iloisena saatuaan matikan kokeesta hienon arvosanan ahkeroituaan monta iltaa, ja siellä kotiovella tipautetaan maan pinnalle tiuskaisemalla että itsekehu on rumaa.

Tuota taustaa vasten ei tietenkään kannata ihmetellä sitä että kun englannin tunnilla kehaisen: “Sinähän osasit koko lauseen!” vastaukseksi tulee kuin nappia painamalla innottomalla äänellä: “Sattumalta onnistui.” Siihen se oma intonikin sitten latistuu. Kun itse rakennan oppilaiden kanssa heidän kielitaitoaan, heidän innottomuutensa on samalla epäluottamuslause minulle. Kyllä minä kaipaisin kannustusta ja osaisin sen myös ottaa vastaan.

Kops puhuu tänään myös suomalaisten kyvyttömyydestä ottaa kehuja ja lahjoja vastaan. Hiippailepa sinne sivulinkistä ellet ole jo käynyt.

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Sunday, January 08, 2006

 

Pizzaa vai pitshaa?

Olen jo jonkin aikaa käsittänyt sen mikä vaikutus näkömuistilla on ajatteluumme. Se sekä helpottaa kieltenopiskelua että vaikeuttaa sitä.

Kerran tuli puhetta Andrea Bocellin cd:stä nimeltä Romanza. Yksi suomalaisesta seurueestamme sanoi sen zetan kohdan jotenkin kummallisesti huulet töröllä, mikä jäi minua jälkikäteen epämääräisesti vaivaamaan.

Viime vuonna pidin italian kurssin ja jonkiasteiseksi järkytykseksi totesin että suomalaiset ääntävät sen minkä z:ksi mieltävät t + suhuässän tapaisena. Täysi yllätys ja ihme minulle. Italian z on hyvin “ohut”, sanoisinko kuten ts suomen sanassa “itse”. Kurssilaisilla meni huulet kummasti tötterölle italian sanoissa calzone, pizza jne jne.

Suomen sanat vatsa, itse ynnä muut hoituvat “normaalisti”, ilmeisesti koska puhujan ajatuskuplassa on kuvana ts, mutta heti kun ärsykkeeksi tulee z-kirjain, huulet vaan törölle ja pitsa muuttuu pitshaksi. Silti vatsa ei ole vatsha. Suomen kielessä ei varsinaisesti edes ole suhuässää eikä tietääkseni tuota äsken mainittua kummastelemaani äännettä, ja kuitenkin se siellä kuuluu (?), mäjähtämällä kajahtaa vaikka suomen kieli on mielestäni yleensä ryhditöntä ja velttoa sekä konsonanttien että vokaalien osalta, ja sitä voi puhua vaivautumatta suurempiin huulien liikkeisiin.

Lukekaahan Euroopan reunalla (sivulinkkini kautta) 6.1. lastu, niin saatte lisätietoa siitä miten espanjaa taitava korva “suomalaisen pizzan” havaitsee. Tajuatte mitä pizzassa - öh - tuli sanotuksi... Pitsaa vai pitshaa? Pastaa vai pas...

!Hasta lasagna!

Saturday, January 07, 2006

 

Tongue Twisters

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Twelth Night by William Shakespeare, a play about falling in love, if memory serves. Shakepearen Loppiaisaatto ei satu löytymään kirjahyllystäni, vaikka koulutukseen on kuulunut sen verran pakkoshakepearea, että puoli tusinaa näytelmää uskoakseni löytyy. The first Shakespearean play I read for my university studies was Julius Ceasar. “Et tu, Brute? Then fall Caesar.” (Did he talk about himself in the 3rd person?) The second was Hamlet. “To be or not to be? That is the question. (What’s the answer?)

But I digress. I wanted to point out that the word “twelfth” is quite a mouthful in the English language. Is that why Bill Shakespeare decided to leave out the f and name the play Twelth Night?

Here’s a nice tongue twister: She sells sea shells at the seashore.

These are in Finnish:

Mustan kissan paksut posket.
Vesihiisi sihisi hississä.

And here’s a joke for you.

- Have you read Shakespeare?
- I don’t know. Who wrote it?

Friday, January 06, 2006

 

Kehot ja mielet

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Mietin nettikansaa Blogistanin monivärisen lipun liehuessa sateenkaarena valtakuntamme yllä. Laihduttaminen on ajankohtaista ja monet puhuvat kehoistaan, vaikka täällä ei tarvitse näyttäytyä kehona. En minä blogeja lukiessani mittaile rasvoja. Siitä mitä ihminen sanoo ja miten hän sen sanoo, voi päätellä paljon. Jotkut vaikuttavat kauniilta, jotkut rumilta, siis mieleltään. Jotkut runollisilta, jotkut arkipäiväisiltä. On rauhoittavaa, kaunista arkipäiväisyyttä ja tympeää, rumaa arkipäiväisyyttä. Viihdyn erittäin monissa blogeissa. Viihdyn sellaisissa joissa kirjoittaja saa minut ajattelemaan jotakin, ja sellaisissa joissa sanotaan jotakin eikä vain puhua pölistä. Olemme blogeissa sieluina ja henkinä, emme kehoina - kunnes kerromme kehoistamme ja pistämme kuvamme näytille. Ei mikään yksi ulottuvuus meistä ole koko totuus. Tavallaan etsimme itseämme koko elämämme ajan. Matka omaan itseen - onko se maailman lyhin matka, kuten jotkut viisaat ovat sanoneet, vai maailman pisin?

 

Epiphany

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Loppiainen = Epiphany /e PI pha ny/

Epifania in Italian /epi fa NII a/

A funny thing happened yesterday. My husband and I ran into one Leslie and as we began chatting with him, in his native language English, all of a sudden he turned to me and asked: “What’s the English for loppiainen?” A very natural thing to happen for some one who has lived in Finland, of course, to forget a word like that, but I still found it funny. In a nice way, you understand. Leslie is married to a Swedish speaking bilingual Finn, and their three children are thus trilingual. What a great advantage in this day and age!

Epiphany, yes, in Italy and in Spain children were excited this morning because they got PRESENTS! I do hope Blogistan’s foreign correspondents, Sari and Katja in Italy and Kafkakoski in Spain tell us about that. What about France, Maurelita? Anybody else? I watched the news in Spain on satellite TV this morning. Los Reyes Magos, the Three Kings of the Orient brought gifts to children. We could watch a family with five children. How the children ripped their presents open! What excitement. What joy.

This Christmas I took some Christmas presents to the Salvation Army to be given to poor families. It’s important for us all to have some magic in our lives. We can all be los reyes magos and la Befana who bring joy to the world. When the children of today grow up they will in turn bring magic to their children.

Thursday, January 05, 2006

 

Luullun ymmärtäminen

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Kenellä on korvat se kuulkoon, Kaikilla kielikurssilaisillani on korvat, samoin itselläni. Kumma kun kuulemme niin eri tavoin. Koulussa kuullun ymmärtäminen onkin käytännössä luullun ymmärtäminen.

Opettajat havaitsevat kouriintuntuvasti työssään miten pitkä matka on heidän suustaan oppilaan korvaan. Yksityisoppilas istuu minua vastapäätä pöydän toisella puolella ja sillä matkalla käy selväksi että ei hän ota sanaa sellaisena kuin minä sen tarjoan toistettavaksi, esimerkiksi “walk”. Sekunnin murto-osassa hän käy hakemassa muistivarastoistaan sanan kirjoitettuna ja sanoo sen äännettynä l:n kanssa.

Tuo ilmiö toistuu tuhansin muodoin joka päivä ihmisen elämässä. Emme kuuntele aktiivisesti. Täydennämme kuulemamme oman ajatus- ja kokemusmaailman käsityksillä. Jääräpäisimmät eivät jää kuuntelemaan kun yritämme oikaista virheellistä käsitystä.

Turha luulla että ilmiö puhetilanteisiin rajoittuisi. Toisen sanat on helppo tulkita väärin myös kirjoitettuina. Yksi iso este ymmärtämiselle on että käsitämme monet sanat eri tavalla. Esimerkki omalta alaltani. Mainitsen sanan kielioppi. Tarkoitan sillä systeemiä jolla sanoista tehdään lauseita, siis ihan käytännön juttua. Osa oppilaista vetää naamalleen sitruunailmeen, yäk kielioppia. He käsittävät sillä jotain raskaita monimutkaisia teoreettisia selityksiä joita kukaan ei ymmärrä. Jos haluan että minua kuunnellaan en mainitse sanaa kielioppi. Sanon vaikka: Katsotaanpa miten näiden sanojen systeemi pelaa.

Puhuin Kops-blogissa eilen käsitteestä “aktiivinen kuuntelu”. Tarkoitin sillä että pitää keskittää ajatuksensa siihen mitä toinen sanoo, eikä tyrkyttää heti siihen heti jotain mitä itselle tulee aiheesta mieleen, jos haluaa saada aikaan hyvää kommunikaatioita. Uskoakseni osa lukijoista käsitti että “aktiivinen” merkitsee sitä että pitää tehdä pika-analyysi toisen ajatuksista ja pyrkiä lukemaan hänen ajatuksensa. Se on hyvin kaukana siitä mitä tarkoitin.

On aika kova urakka selittää toiselle ihmiselle ajatuksiaan riittävän selkeästi. Kannattaa harjoitella. Kannattaa panostaa siihen, koska sitä taitoa tarvitaan kipeästi työssä, perheessä, opiskelussa ja vapaa-aikana. Muistettakoon että läheskään aina ei ole tarpeen selittää ja tyrkyttää omia ajatuksiaan muille. Sellainen käy rasitukseksi. Pitää koko ajan ottaa kuulijat ja kuuntelijat huomioon. Kommunikaatio on vastavuoroista ja yhteistä hommaa.

(Kops puhuu tänään rasittavien tyyppien kuuntelemisesta. Pääset Kopsiin sivulinkistäni rasittamatta itseäsi.)

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Wednesday, January 04, 2006

 

Kieliä netissä

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Opetan englantia netissä. Opiskelumuodosta puuttuu fyysinen kosketus, katsekontakti, kuuloaisti... Opetan ääntämistä selittämällä. Kerron esimerkiksi että englannin w-äänne ei ole v vaan kuten u suomen sanassa “kauan”. Luotan kurssilaisten älyyn, päättelukykyyn, oivalluskykyyn tiettyyn rajaan asti. Lähetän tehtäviä, he vastaavat, vastauksista saan todennetuksi menikö oppi perille. Vastaukset osoittavat joskus että kysymystä ei ole luettu kunnolla. Toisinaan vastaukset osoittavat että kysymys oli huonosti laadittu jolloin se käsitettiin väärin. Palaute ja vuorovaikutus vievät kurssia eteenpäin. Kieltenopiskelu on erittäin suuressa määrin ajattelemalla tapahtuvaa prosessointia.

(Katso tuosta sivusta Pretty Polly, sieltä linkki Nettienglanti, jos haluat lukea kuvauksen tammikuun puolessa välissä alkavasta keskitason kurssista. )

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Tuesday, January 03, 2006

 

Studying Persian



From last spring, April or May.

Studying Farsi ( = Persian ) with my Iranian friends.

Opiskelen persiaa eli farsin kieltä iranilaisten ystävieni kanssa.

Persian kirja kädessä, Amazonista tilattu. Siihen kuuluu kaksi cd:tä.

 

Opiskelu ja yksilöllisyys

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
(This posting is about teaching language students as individuals.)

Kyllä kai ihmisen luonne, persoona, temperamentti ja ajattelutapa tulee esiin kaikessa mitä hän tekee. Kun työkseni tarkkailen ja ohjaan ihmisten opintoja huomaan että oppimis- ja opiskelutyylejä on yhtä monta kuin opiskelijoitakin. Nyt on otollinen tilaisuus tutkia tätä asiaa perusteellisesti, koska minulla on tällä hetkellä useita kielten yksityisoppilaita. Opiskelijat ryhmässä ja ryhmädynamiikka ovat luku sinänsä. Yksityisopetuksessa lähden liikkeelle yhdestä yksilöstä, hänen lähtökohdistaan, edellytyksistään, toiveistaan, estoistaan... Opiskelusta muotoutuu opettajan ja oppilaan yhteistyötä ja vuorovaikutusta ajan kuluessa.

Niin - ajan kuluessa. Paljonko aikaa tarvitaan ennen kuin opettaja ja oppilas kulkevat samaan suuntaan? Löytääkö sellainen yksilö joka on oman tiensä kulkija lainkaan yhteistä säveltä toisen kanssa? Opettaja tai oppilas.

Opiskelijani ovat pääsääntöisesti vapaaehtoisesti omasta halustaan opetuksessa. Minä olen uralla niin pitkällä että en suostuisi opettamaan haluttomia kurssilaisia joiden koulutukseen kuuluu pakollinen kieli ja joutuisin maanittelemaan, motivoimaan, puhumaan ympäri vastahakoista oppilasta. Heti tämän sanottuani totean hiukan väsyneesti että suuri osa työstäni on sitä että yritän saada opiskelijan näkemään mikä on tärkeää. Näkemisen tiellä on harhaluuloja, selkärangattomuutta, ihmisen luontainen taipumus karsia turhat, yleinen keskittymiskyvyttömyys. En sano tuota pahalla, Olen sitä mieltä että nuo kuuluvat ihmisenä oloon. Ne ovat jopa välttämättömiä jokapäiväiseen jaksamiseen.

Toisaalta ihminen saa valtavat voimavarat tavoitellessaan haluamaansa, Kaikki on kieltenopiskelussa kiinni siitä näkeekö hän selvästi minne on menossa, mitä tietä ja luottaako opettajaan. Mitä vauhtia opiskellaan, millä menetelmillä, paljonko kerrallaan - nuo ovat vain teknisiä yksityiskohtia. Olennaisempaa on että “turhia” karsiessaan opiskelija ei heitä yli laidan vääriä asioita. Yksi hirvitys suomalaisia opettaessani on se että he eivät kunnolla käsitä ääntämisen tärkeyttä. Sen selittäminen vie voimani. Voimat jotka haluaisin suoraan käyttää tehokkaaseen ääntämisopetukseen.

Yksityisopetuksessa ongelma ei ole koskaan luonne, persoona tai temperamentti. Niihin pystyn mukautumaan. Jos ongelma on, se on väärä ajattelutapa, ei mikään muu. Avoimella asenteella ongelma on pieni, ja poistettavissa. Jos opiskelija on vakuuttunut asiastaan, ongelma on ja pysyy.

(Psykologisessa Kops blogissani käsittelen tänään itsetuntoa.)

Monday, January 02, 2006

 

Blogisanasto

Tapasin ystäviäni blogosfäärin ulkopuolella. Päivälliskutsujen pöytäkeskustelussa kertoilin miten bloggaaminen on kartuttanut sanavarastoani. Opintomatkallani olen saanut haaviini suomen kielen sanoja "öyhötys", "länkytys", "sälä".

Keskustelukumppanit hämmästelivät niitä. Muita tuliaisia matkoilta ovat "meemi" ja "haarakiilakonttori", joskin jälkimmäinen on uskoakseni yhden kirjoittajan oma luova älynväläys. Täällä voi mielin määrin luoda omaa kieltä ja omaa maailmaa.

Päiväkirjan pitäjät nimeävät usein blogilleen jonkin genren, kuten "haircut", "sunäitis", "ajatuksenvirta" tai "erektus". Täällä "haircut" merkitsee ilmeisesti päiväkirjaa joihin kirjataan arkisia tapahtumia kuten hiustenleikkuu. "Sunäitis" genresta näyttää olevan erilaisia käsityksiä. Idea "erektus" käsitteen takaa ei ole selvinnyt minulle. "Ajatuksenvirrasta" minulla on hyvin erilainen kuva kuin mitä sitä mainostavilla bloggaajilla on. Se tarkoittaa täällä varmaan jotain ihan muuta kuin silloin kun opiskelin yliopistossa kirjallisuutta ja tutustuin "stream of consciousness" kirjailijoihin.

Opintomatka halki Blogoslavian jatkuu. Meillä kaikilla on lukijoita. Vaihdamme mielipiteitä, omaksumme ideoita toisilta, annamme kortemme kekoon, levitämme positiivista tai negatiivista ilmapiiriä, kirjoitamme vuorovaikutuksessa muiden kanssa, jaamme kokemuksia. Tunnen viihtyväni täällä mainiosti! Viihdyin myös ulkomaailmassa eilen mitä parhaiten. Menu ruokineen ja juomineen kutsuilla oli ylimaallinen elämys itsessään, mutta silti parasta antia oli keskustelu ja ihmisten seura.

(genre = kirjallisuuslaji)

(This posting was about the special vocabulary of the blogosphere.)

Sunday, January 01, 2006

 

A New Year

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
A new year according to the western calendar. Not in China, I think. Certainly not in Iran, where it’s the year 1384 till our March. I have a desk calendar to prove it. A gift from my Iranian friends. In case anyone is wondering about my learning Persian, it began in Italy when I was a student at the Università per stranieri in Perugia and met some Iranians. I thought the language they spoke was the most beautiful thing I had ever heard. I was fascinated, spellbound - need I say more?

The holidays are over. Business as usual starting tomorrow. This blog will be part of my language training company, Pretty Polly, again (see the sidelink). I will be writing about languages, learning and studying, phonetics, linguistics and so on. Sunday postings in English. My other blog Kops contains articles on psychology, couples therapy, everyday life, bringing up children, communication, customer service etc. in Finnish.

This afternoon, a dinner party with friends. A 13-year old friend of mine is cooking for a bunch of adults. Kudos to him!

5.35 am on January the 1st here in Finland now, not yet a new year in Canada... Happy New Year, Mr and Mrs Mystic, and everyone else out there in the world celebrating the turn of the year, wherever you are!

This page is powered by Blogger. Isn't yours?