Saturday, December 03, 2005

 

Kulunut saranapuolelta

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Joulukalenterin kolmas luukku avautuu nitisten. Saranoitten nitinästä mieleen nousee yksi kerta K-junassa Ramonin kanssa. Näytimme konnarille lippumme. Pienet muovikannelliset kuten pääkaupunkiseudulla nykyäänkin. Ahkerassa käytössä Ramonin lippu oli hankautunut sellaiseksi että puolikkaat roikkuivat toisissaan kiinni ainoastaan yhden säikeen varassa.

Hän lausui konnaritädille lippua vilauttaessaan kuolemattomat sanat: “Tää on vähän kulunut saranapuolelta.”

Mainitut sanat riemastuttavat aina niitä muistaessani, Yksi haittapuoli. Kerran yksin junassa matkatessani alkoi naurattaa hillittömästi. Yksin nauraminen julkisilla paikoilla... tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mitähän siitä muuten oikeasti seuraisi? Tukahdutin nauruni säntillisen ihmisen tapaan, mutta ellen olisi niin tehnyt? Olisinko saanut a) mukavaa juttuseuraa b) ei-toivottua juttuseuraa c) paheksuvia katseita d) ilmaisen kuljetuksen pääteasemalta sairaalaan e) muu vaihtoehto? # Rasti ruutuun e) Muu vaihtoehto = Emme tiedä ellemme kokeile.

Onko yksi syy kommunikaation puutteeseen ihmisten välillä se että pidätellään naurua ja pidätellään puhetta?

# Rasti ruutuun a) On b) Kyllä

Rohkea rokan syö, uhkarohkea puhuu kanssamatkustajille junassa.

ooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo

Comments:
Yksin nauraminen julkisilla paikoilla - tuttua, tuttua! Etenkin itsekseen hymyileminen. Juuri tässä yhtenä päivänä meinasin tehdä aiheesta postauksenkin. Miten sitä aina hauskoja asioita nouseekin mieleen ja sitten on pakko virnistellä kuin idiootti? Onneksi käytän isoja lapasia, niihin on hyvä 'yskiä'.
 
Hih, hassu juttu tuo lapaset - mutta pistetään vinkki korvan taakse!
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?