Friday, December 16, 2005

 

Hiljaa takarivissä

oooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooooo
Luin Opettajankouluttajan blogissa yhdestä ongelmasta johon haluan ottaa kantaa. Yliopisto-opiskelijat menevät luennolle ja alkavat siellä jutella (!) keskenään kuulumisiaan (!) luennoitsijan puhuessa. Voihan porsas! Missä käytöstavat? Missä toisen ihmisen työn kunnioitus? Entä opiskelijoiden oma koulutus jota varten luento on huolellisesti ja asiantuntemuksella valmisteltu ja kypsytelty, todennäköisesti jalostettu ja mietitty pitkän ajan kuluessa, jos yhtään tajuan blogin kirjoittajaa hänen artikkeleitaan luettuani. Sitä paitsi, vaikka olisi huonokin luento, mikä h-tin paikka se on yksityisiin jutteluihin? Moottorisahalla katki häiriköitten pulpetti! Eiköhän lopu nauraminen kirkossa.

Iines sanoo opettajankouluttajan kirjoitusta kommentoidessaan sen mitä itsekin ajattelin joskus aikaisemmin: “Ei aikuisia oikein viitsi kieltääkään”...

Niiden opiskelijoiden puolesta, jotka haluavat luentoa kuunnella ja joilla on oikeus kunnolliseen koulutukseen, sanon: Opettaja on ainoa jolla on oikeus ja velvollisuus kieltää oppitunnin häiritseminen. Se on opettajan asia. Sopivat sanat löytyvät kyllä kun etsii. Asiallinen, luja ote ja päättäväisyys, Ei mitään lällyttelyä. Vaikeaa jos tilanne on jo jatkunut pitkään, mutta kannattaa ottaa luja ote heti uuden kurssin alkaessa. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä on meikäläinenkin opettajan uraa tehnyt. Aina kun yhden ongelman ratkaisee, seuraava on kypsymässä.

Tajusin tuon aikanaan kertaheitolla kun joku opiskelija kertoi vastaavasta tilanteesta ja valitti sitä että opettaja ei reagoinut, vaikka se olisi ollut hänen velvollisuutensa. Eihän kurinpito oppilaille kuulu. Se on opettajan velvollisuus. Minun tunneillani ei tuollainen vetele. On onnea kun ryhmäkoot ovat pieniä. Muistan nekin ajat kun opistoissa opetin isojakin luokkia. Nimimerkillä "Kokemusta on".

Rita, Pretty Polly Kielikoulutus Oy (Oma firma)

Comments:
Olin joskus kova kurinpitäjä; poistutin porukkaa usein luennoiltakin. Luennoilla oli kyllä hiljaista, mutta tunnelma ei ollut kunnossa. Nykyään toivon ansaitsevani opiskelijoiden kunnioituksen ja arvostuksen hyvillä luennoilla. Se toimii usein - ei aina. Kirjoituksessa mainitsemani luento oli osa lyhyttä luentokurssia (pakollinen läsnäolo). Niinpä paikalla oli muiden lisäksi jokunen - oikeasti lukioon kuuluva teini.

Kun asia ja kuulijoiden tarpeet kohtaavat, syntyy keskittynyt hiljaisuus itsestään.
 
Jeps, kirjoitin hyvin kapea-alaisesti. Ajatuksissani oli se pohjimmainen totuuskin että kurinpitoa ei tarvita silloin kun ollaan yhteisellä asialla, viestintä onnistuu ja tunnelma on hyvä.

Sano silti jos haluat että tulen käymään ja pistän moottorisahalla peräpenkin poikki. Ännnän än prrrr..... Olen aika tulisieluinen jos niin pyhää asiaa kuin opetusta häväistään.
 
Post a Comment



<< Home

This page is powered by Blogger. Isn't yours?