Saturday, December 31, 2005


Iranian contacts

My husband and I went to buy some cashew nuts in a little shop, where we knew the owner Reza was from Iran, but we hadn’t met him yet. There’s usually his Russian wife or an Iraqi shop assistant to serve us. (Itäkeskus, Helsinki)

I’m telling the story backwards. Better start at the beginning. Last spring we met an Iranian family near where we live, in a little ethnic shop. The family worked for the above mentioned Reza, while he had another shop in another shopping centre... My husband and I went to see the family, mother, father and two daughters, on several Saturdays. I studied Persian at a table outside the shop with one of the daughters and taught her Italian. The mother served us exotic teas and biscuits. We were so ecxited and thrilled that our six-hour session just flew by. But alas, all good things have to come to an end. The shop was closed at the end of May, and the family flew to Tehran for the summer.

To make a long story short; now, at the end of December, we went to Reza’s shop, and who did we run into, ecxept the elusive Reza himself, but Manucher, the father of the family I was telling you about, Oh joy, oh rapture! Manucher had obviously been speaking Persian with Reza and his Finnish was rusty. I couldn’t remember much Persian, only for a few words. Fortunately Reza spoke some Finnish, and then it turned out he spoke Italian... Che bella sorpresa. Boy was communication easy all of a sudden!

And of course I began remembering Persian words when we were on our way, driving home... Khoda hafez! ( = Bye )


Friday, December 30, 2005



Isn’t it funny how sometimes different languages seem to have the same word in them, but then it isn’t exactly the same after all? Take the Spanish word “largo” for example.

I was just listening to Julio Iglesias sing “una noche larga”. Now how can a night be large? Une nuit large? Comment est-ce possible? Miten niin laaja yö? Small, medium and large... Ma dimmi un po’; cos’è una notte larga? Esiste anche una notte stretta?

The Spanish for “long” is "largo". Pitkä tukka = el pelo largo

In Italian largo/stretto = broad/narrow = leveä/kapea ::::::: lungo = long

French large/étroit, étroite = leveä, kapea ::::::: long, longue = long

In English large and big are synonyms. Suomalaiset englannin opiskelijani kallistuvat usein sanaan “laaja”, kun etsivät lähintä vastinetta “musta tuntuu”-periaatteella. En sano etteikö sanan merkitys voisi joskus ollakin laaja, mutta laaja teepaita? Please! A large vocabulary, laaja sanavarasto.

The Spanish and Italian for "big" is "grande".

I hope I got that right. I use 6 - 8 languages every week, so I may get confused. Varaan itselleni oikeuden ja ilon sekoilla vaihtaessani kielestä toiseen ja kolmanteen. Saatoin muistaa väärin ja väistää muurin jossain kohdassa.

Thursday, December 29, 2005



La nuit tombe, mais pour la ramasser - personne!” You can translate it into some languges, but whether or not it’s still a joke... well. You may get lucky. I don’t think it has a snowball’s chance in hell if I try it in Finnish. So I won’t. Because in Finnish night doesn’t “fall”, it comes.

I'll try it in English. Here goes nothing: Night falls, but there’s no one there to catch it. (If you didn't laugh, it was just an inadequate translation. If you did, then it was a joke.)

Anyone care to say it in Spanish? Italian? Anyone?


La nuit tombe

Some of the trickiest things to translate from one language into another
are jokes, especially puns. (A pun = a play on words)

Here’s an easy one: He comes from a broken home. - He broke it himself.


Have a go at this in the language of your choice:

La nuit tombe, mais pour la ramasser - personne!

Wednesday, December 28, 2005



If infants can have infancy,
why can’t adults have adultery?

If bricklayers can lay bricks,
why can’t plumbers lay plums?


Locos y locas


?Estás loco o medio loco?
Para mi estás loco y medio.
Sí, hablo con tigo...
?Como te llamas?

Estoy loca de felicidad,
por que hoy tengo tiempo
para estudiar español.

Lo enseñaré el sábado.

Tuesday, December 27, 2005


Estudio español


Hoy estudio español. / Tänään opiskelen espanjaa. / Today I'm studying Spanish.

Estudio la grammática. / Opiskelen kielioppia. / I'm studying grammar.

Escucho un cd de Shakira. / Kuuntelen yhtä Shakiran cd:tä. /

I'm listening to a cd by Shakira.

Miro una telenovela venezuelana en video. /

Katselen videolta erästä venezuelalaista romanttista ihmissuhdesarjaa. /

I'm watching a Venezuelan soap on video tape.


Monday, December 26, 2005


Decorarating the Xmas Tree

Christmas tree, árbol de navidad, albero di natale, Tannenbaum, joulukuusi, julgran, le sapin de noël


Boxing Day

I tell my students that the 26th of December is called Boxing Day and invariably they think of fighting. The origin of the word is probably a church box, one for collecting money. A Christmas box may also be a gift for somebody who has provided services throughout the year, e.g. a janitor.

Another reaction I can predict with 99% certainty is what I get when I ask Finnish speaking people to translate the word “laatikko” into English. Laatikko can mean a box, a drawer or a casserole. I am only offered the word box. Desk boxes, a carrot box... Well, drawers and boxer shorts seem to support that in an odd way.

When people hear the expression “I’m nuts”, they tend to think of edible nuts, like peanuts. Since the expression means “I’m crazy” wouldn’t a shorter distance from it be “nuts and bolts and screws”, as in “a screw loose”? Going to “I’m bananas” is going the wrong way, I think.

Hmmm. bananas... I’m hungry. I know which way I’m going now.

(Thank you for giving me a place on the sidebar of your blog, Mr Mystic in Canada, where Boxing Day is a holiday, same as Finland, bytheway.)

Sunday, December 25, 2005


I love work


I just love housework.

- I could watch my husband do it for hours.


Memories from London

Sunday posting in English, as usual / Season’s Greetings

Blog brother Flying Finn left Finland for England to spend the holidays with his family. When he wrote about going to London, it made me take a stroll down memory lane and remember one of the best summers ever, viz, the one I spent in London at the age of 20, right after my first university year. It was compulsory for students of English philology to stay in an English speaking country for a period of 4 months. I’m not sure if London really qualifies, I mean I didn’t meet that many native speakers of English there, but what I AM certain about is that it was paradise for a language student and a polyglot like myself.

I worked as a chambre maid, living in the hotel where I worked. I shared the room with another Finn, Lisa, whom I met on the flight. Some agency or other had arranged the whole thing. So we were chambre maids from 7am - 3pm five days a week, and for the rest of the time we just had fun, meeting people in pubs, nightclubs, parties. We didn’t get much sleep that summer.

I learnt Philippino from my co-workers in the hotel. Most of the other chambre maids were Philippino. Some people who worked there were American or Spanish or Italian. One of the linen porters was Iranian and I learnt Persian from him. Oh yes, and two of them were French, Michel and Jean Louis. My Finnish room mate left England earlier than I did, and I shared a room with a French girl who didn’t speak much English, Evelyn. That did wonders for my French. Later I shared a room with a Spanish girl, Rosa, AND had a Spanish boyfriend, Francisco. Hey, I did also have an English boyfriend, Sean. Oh, and Herbie, who was black, and played in a band. Okay, perhaps I should call them dates, and not boyfriends, because this is starting to sound as if I was swinging like a bathroom door on a florence nightingale. ( = hospital ) Then again, why wouldn’t I? It was one year before I met my husband to be. One has to get it out of one’s system, doesn’t one? I wouldn’t have these memories, if I had just stayed in my room watching TV and listening to Radio 1. Altough I might have learnt more English that way.


I recommend this blog:

Flying Finn’s Blog

Saturday, December 24, 2005


A Pigture

So far I've only had words on my blog. Here's the first picture. Learning all the time!

Olen piirtänyt oheisen porsaksen jollain tietokone-ohjelmalla hiiren avulla. There's a sentence you don't hear very often: I drew that pig with a mouse.

Friday, December 23, 2005


Another Semester Over

What a great autumn term it was. What with the courses and programmes completed, I can let my hair down and write this blog like a diary for a while, instead of a series of language teaching articles. Four days without real life or online students. I’ll try to cope without any serious withdrawal symptoms.

I’ve made some friends on the Internet - or should I say acquaintances ? Well, I would if I could pronounce it. So let’s call them friends. Some I have met as Rita Maestra, others under my therapist identity Kops. (See the sidebar) I find myself thinking about my friends, and missing those who have closed their blogs for the holidays. With some I have even exchanged photos via email.

I only started blogging at the beginning of November, so I’m still rather new at this. I don’t know yet how to bring pictures to my pages, but I’m sure it’s a very simple procedure. No matter, because I prefer painting with words, although I would like to show up some of my pig drawings at some point. Oink oink.

Here’s to new beginnings! Here’s to fresh starts! Like the song says: Never as good as the first time...

Merry Christmas Kuusenkerkkä, Keksi, Sumea. Leonoora, Antti, Maurelita, Maria, Flying Finn, Mr Mystic and the gang, Titta, Ikkunaiines, Telemakhos, Mark Anthony, all you bloggers out there...

and my friends and students and co-workers and my deputy Eila and rellies and animal friends here and there and all over the world...

and imaginary friends.............. but most of all my husband and best friend Ray.

Kisses all around!

Thursday, December 22, 2005



Alkukesästä kohtalo alkoi tuoda luokseni yksityisopetusta haluavia. Kuin taivaasta tipahteli syliini opetuslapsia - vaikkakin aikuisia. Syksyllä heitä putkahteli lisää ja huomasin tämän opetusmuodon edut verrattuna ryhmäopetukseen. Olen vuosia kielikurssittanut yrityksissä.

Yksi opiskelijoistani tarvitsi englantia luennointia varten. Treenasimme hänen ääntämistään koko kesän. Kielioppia ja oman alan sanastoa hänellä oli tarpeeksi. Toinen kaipasi apua aloittamaansa espanjan itseopiskeluun. Italian opiskelija halusi ääntämisen ja keskusteluvalmiuden aktivointia. Muutama nykyisistä ohjattavistani tarvitsee englantia työssään ja haluaa oman alansa sanoja ja fraaseja. Yksityisopetus on räätälöityä.

Kahden kesken oppilaan kanssa hänen kielitaitonsa saadaan hyviin kantimiin monestakin syystä. Koko aika on hänelle varattu. Sitä ei tarvitse jakaa muiden kanssa. Voimme keskittyä oppilaan vahvuuksiin, heikkouksiin, tarpeisiin, toiveisiin. Hänen ei tarvitse jännittää mitä muut hänestä ajattelevat. Etenemme hänen vauhtiaan. Opettaja antaa aikansa ja huomionsa vain hänelle.

Onko yksityisopetus kallista? Miten sen nyt ottaa? Jos minun kanssani oppii yhtä paljon vuodessa kuin työväenopiston ryhmässä 10 vuodessa, sanoisin että ei ole kallista. Monesti pitää paikkansa sanonta “Halpa tulee kalliiksi.”

Kieltenopiskelussa väärän poisoppiminen voi olla paljon mutkallisempi operaatio kuin tyhjään päähän oppiminen. Miksi ei mentäisi nopeasti ja tehokkaasti suoraan määränpäätä kohti, kuten huippu-urheilija ja valmentaja?

Wednesday, December 21, 2005


Plural or Singular?

Is the word trousers singular or plural? Onko sana housut yksikkö vai monikko? Le mot “pantalon” - singulier, bien sûr. Byxor, det är föstås pluralis. I pantaloni in italiano; plurale. Español, ay caramba, un pantalon/pantalones, it can swing both ways, also literally, on a clothes line, in a breeze. Hah hah. Hihat heilumaan pyykkinarulle.

But/mutta/mais/aber/però... the garment itself, kyseinen vaatekappale, is just one, isn’t it? Kaksi lahjetta, two trouser legs, mutta eivät ole irrallaan.

Think about that, while I make a list of other interesting words. These are in the plural in English, but not necessarily so in other languages.

scissors, (eye)glasses, shoes, tweezers

Tuesday, December 20, 2005



Today I visited some extremely interesting Canadian and English blogs. Welcome to Blogistan where anything can happen - and it usually does.



Kieliä on jotenkin hullua opettaa. Vaikka miten selvät sävelet antaisi ja Tsaikovski itse jakaisi nuotit, siitä vaan itse sävelletään. Otetaan esimerkiksi italia. Kerron äärettömän shelväshti kurssin alussa että yksi konsonantti äännetään yhtenä, pitkä pitkänä kuten suomen kielessä, malliin tuli - tulli, kuka - kukka. Kohta sekakuoro päästelee täysin rinnoin: Da Caappo, moltto, tantto, parlaatto ja jouluaatto. Joo. Korvvaparkkani.

Italian opiskelijani Charlotta lukee usein “päinvastoin”; kun paperissa on marmellata hän sanoo marmelaatta. Yksi konsonatti kahdeksi ja kaksi yhdeksi.

Ja minkä ihmeen takia suomalaiset sanovat Alladin kun se kirjoitetaan Aladdin?


Yritän tähän merkitä ääntämisen äskeisiin. Ei niin pitkä vokaali kuin suomessa:

da caapo, molto, tanto, parlaato, marmellaata / Paino toiseksi viimeisellä tavulla.

Monday, December 19, 2005


Historia toistaa itseään


Marraskuun alussa ensimmäisessä lastussani kerroin opiskelijoille lähettämästäni nettitehtävästä, kuva lammaslaumasta ja kysymys How many sheep can you see in the picture? Paria vastausta lukuunottamatta lampaille oli pistetty s:llinen monikko sheeps, vaikka kysymyksessä näkyy “many sheep”.

Nettikurssini on kiireisille ihmisille suunniteltu. Laadin yksinkertaisia tehtäviä ja annan ohjeeksi keskittyä, ja lukea ohje kunnolla. Annan tehtäviin vastauksia, joissa pyrin lyhyesti ja selkeästi opettamaan ydinasioita. Kokemus on opettanut että ihmisellä on taipumus toistaa hänelle tyypillistä virheellistä toimintaa, jos ei pidä asiaa itselleen tärkeänä. Ehkä siitä syystä historia toisti itseään kun hiljattain lähetin kurssilaisille kysymyksen: How many reindeer does Santa Claus have? Siis “many reindeer”. Ei s:ää monikossa.

Niin sanottu “huono kielipää” johtuu usein siitä että ei ole kieliopinnoissa osattu kiinnittää huomiota oikeaan kohteeseen. Väitän että parhaiten menestyvät kiinnittävät huomionsa suoraan opeteltavan kielen sanoihin ja systeemiin, kun taas hitaasti edistyvät yrittävät löytää kielitaitoa kääntämällä englannin omalle kielelleen ja rakentamalla taitojaan siellä. “Montakohan poroa sillä joulupukilla on, pitää lähteä katsomaan joulukorteista... jaa, tuossa näkyy neljä... nyt pistetään vastaus englanniksi... montako... mitä ihmettä montako on englanniksi... sanakirja...”

Ja kaiken aikaa käsillä on lause: How many reindeer does Santa Claus have?ja ohje: Guess if you don’t know. Opiskelija pistää energiansa väärään paikkaan. Ei tässä porojen lukumäärää haeta, vaan käytetään englantia. Santa Claus has 9 reindeer. Mikä tahansa luku kelpaa. Ohjeessa sanotaan arvaa ellet tiedä.

Reaktio ratkaisee miten opinnot jatkuvat. Hyvin jos reaktio on “Hyvänen aika, Pitää pistää tämä juttu korvan taakse, ja skarpata seuraavalla kerralla.” Huonosti jos reaktioksi tulee: No joo, kompakysymys, se nyt on samantekevää onko s vai ei, en minä ehdi kaikenmaailman pilkunviilauksia ajatella.”

En yrittänyt opettaa sanojen sheep ja reindeer monikkoa. Yritin opettaa oppimaan oppimista. Sitä että on luettava ajatuksen kanssa, pidettävä ajatukset englannin kielessä eikä muualla, opittava virheistään. En ole koskaan elämässäni tehnyt yhtään tehtävää sillä silmällä että yritän saada opiskelijat lentämään lankaan. En tiedä onko opettajia jotka niin toimivat, mutta usein kuulen sellaisen väittämän. En usko että oikea kutsumustyötä tekevä opettaja voi niin ajatella.

Sunday, December 18, 2005


Suosittelen luettavaa

Suosittelen kielistä, matkailusta ja eri maista kiinnostuneille tuohon sivuun linkittämiäni blogeja. Keksistä löydätte italialaisuutta ja kulttuuria sekä Keksin linkeistä lisää kaikenlaista kivaa italialaista Arkitehtiblogista. Espanjalaisuutta, espanjan kieltä ja älykästä huumoria linkistä Euroopan reunalla. Espanjan kieleen ja Perun muistoihin liittyvää voit lukea Anttilasta. Antti ei ole mikään tylsä tyyppi, vaan on juuri tilannut kavereiden kanssa teräviä ja harjoittanut kärkevää kommentointia jossa on terää. Toivotaan että terävä pää ei puhkaise pipoa. Maurelita ilahduttaa ranskalaisuudesta ja kaksikielisyydestä innostuneita. Luin juuri hänen pikkupoikansa versiota yhdestä joululaulusta. Blogin ansio on se että samat postaukset saa lukea sekä ranskaksi että suomeksi. Aina ilo käydä siellä. Tuorein löytöni on Jura Jukola. Mitä kutsuvimmat linkit jotka ovat kuin suoraan minun elämästäni: Italian taidetta, Andrea Bocelli, Laura Pausini, Leonardo da Vinci, yksi monivuotisista opetuspaikoistani eli Ateneum, Louvren taidemuseo... pyörryttää. Ei tule menopaikoista pulaa tällä joululomalla. Kokeneet bloggarit osaavat asentaa erilaisia kuvia ja pelejäkin sivuilleen. Blogistaniin voisi mainiosti jäädä koukkuun tuntikausiksi kerrallaan. Arkiterapeutti Kops auttaa riippuvuusongelmissa.

Ciao Adios Au revoir

Italiaksi Rita, eli espanjaksi Rita, eli ranskaksi Rita


Christmas Cards

This is the time of year for memories. One thinks about one’s childhood, friends from the past, Christmases past. We listen to old Xmas carols and look at the Xmas cards our friends and family send.

I’m looking at a particularly beautiful card, sent by an old friend from Oxford. Thank you, Debbie! The card is by a mouth and foot painting artist, and it’s called Fun in the Snow. There are spruce trees there, houses, children making a snowman, people crossing a bridge and Father Christmas sitting in a sleigh pulled by four reindeer.

In an old Christmas poem, The Night Before Christmas, Saint Nicholas (Santa Claus) has eight reindeer: Dasher, Dancer, Prancer, Vixen, Comet, Cupid, Donder and Blitzen. Rudolph the rednosed reindeer came later.

I have the said poem in a book illustrated by Tasha Tudor.
This is how it begins:

“T’was the night before Christmas.
When all through the house
Not a creature was stirring.
not even a mouse;

The stockings were hung
by the chimney with care,
In the hopes that Saint Nicholas
soon would be there...

Saturday, December 17, 2005


Oppimisesta ja opettamisesta

Opettajan työ ei ole koskaan valmis. Kun oppilas ilmestyy, opettaja on valmis opettamaan. Kun työ on tehty, opin siemenet kylvetty ja kasvu alussa, opettaja siirtyy muualle. Opettaja ei omista oppilaitaan, kuitenkin oppilaat ovat hänen oppilaitaan ja hän on heidän opettajansa. Hyvä opettaja oppii oppilailtaan. Oppimisympäristö syntyy aina sinne missä opettaja ja oppilas kohtaavat. Se ei ole fyysinen vaan henkinen tila.

Jos olen hyvä opettaja ja lukijani on hyvä oppilas, oppimisympäristö syntyy tässä. Sivistyksen kehto on aina siellä missä sinäkin. Ajatuksesi seuraavat mukanasi. Olet itse paras tai huonoin oppilaasi ja opettajasi.

Kiitos ja kumarrus.

Friday, December 16, 2005


Hiljaa takarivissä

Luin Opettajankouluttajan blogissa yhdestä ongelmasta johon haluan ottaa kantaa. Yliopisto-opiskelijat menevät luennolle ja alkavat siellä jutella (!) keskenään kuulumisiaan (!) luennoitsijan puhuessa. Voihan porsas! Missä käytöstavat? Missä toisen ihmisen työn kunnioitus? Entä opiskelijoiden oma koulutus jota varten luento on huolellisesti ja asiantuntemuksella valmisteltu ja kypsytelty, todennäköisesti jalostettu ja mietitty pitkän ajan kuluessa, jos yhtään tajuan blogin kirjoittajaa hänen artikkeleitaan luettuani. Sitä paitsi, vaikka olisi huonokin luento, mikä h-tin paikka se on yksityisiin jutteluihin? Moottorisahalla katki häiriköitten pulpetti! Eiköhän lopu nauraminen kirkossa.

Iines sanoo opettajankouluttajan kirjoitusta kommentoidessaan sen mitä itsekin ajattelin joskus aikaisemmin: “Ei aikuisia oikein viitsi kieltääkään”...

Niiden opiskelijoiden puolesta, jotka haluavat luentoa kuunnella ja joilla on oikeus kunnolliseen koulutukseen, sanon: Opettaja on ainoa jolla on oikeus ja velvollisuus kieltää oppitunnin häiritseminen. Se on opettajan asia. Sopivat sanat löytyvät kyllä kun etsii. Asiallinen, luja ote ja päättäväisyys, Ei mitään lällyttelyä. Vaikeaa jos tilanne on jo jatkunut pitkään, mutta kannattaa ottaa luja ote heti uuden kurssin alkaessa. Yrityksen ja erehdyksen menetelmällä on meikäläinenkin opettajan uraa tehnyt. Aina kun yhden ongelman ratkaisee, seuraava on kypsymässä.

Tajusin tuon aikanaan kertaheitolla kun joku opiskelija kertoi vastaavasta tilanteesta ja valitti sitä että opettaja ei reagoinut, vaikka se olisi ollut hänen velvollisuutensa. Eihän kurinpito oppilaille kuulu. Se on opettajan velvollisuus. Minun tunneillani ei tuollainen vetele. On onnea kun ryhmäkoot ovat pieniä. Muistan nekin ajat kun opistoissa opetin isojakin luokkia. Nimimerkillä "Kokemusta on".

Rita, Pretty Polly Kielikoulutus Oy (Oma firma)

Thursday, December 15, 2005


Säännöt ja systeemit

Oletko koskaan nähnyt kenenkään yrittävän pelata jääkiekkoa jalkapallon säännöillä tai päinvastoin?

Hullu ajatus.

Oletko kuullut kenenkään puhuvan englantia suomen säännöillä?


Entä ruotsia suomen säännöillä?


Italiaa suomeksi muunnettuna:


Saksaa savoksi:


Ranskaa savoksi:


Samat oikaistuina:

(Why are you going there?)

(Jag talar två språk - finska och svenska.)

(Giorgio e Gianni mangiano pizza.)

(Sagen Sie...)

(S’il vous plaît.)

Onhan se kai helpompaa. Siis puhujalle. Ei kuulijalle.

Wednesday, December 14, 2005


Rita vai Rito?

Meksikolainen ystäväni Jorge kertoi kummastelleensa suomalaisia nimiä tänne muuttaessaan. Hän oli espanjan kielessä tottunut maskuliini/feminiini jaotteluun, jossa o-päätteiset ovat enimmäkseen miesten nimiä, a-päätteiset naisten. Antonio, Julio, Maria, Rosa. Suomessa hänelle selvisi pikkuhiljaa että Jukka ja Pekka ovatkin miehiä, Pirkko ja Aino naisia. Italian kielessä on sama ilmiö kuin espanjassa; Claudio, Claudia, Roberto, Roberta, Sandro, Sandra.

Keksi on linkittänyt minut nimimerkillä Ritamaestro. Olenko sukupuoleton vai kaksineuvoinen? Suomen sana keksi on italialaisen ekan reaktion mukaan monikollinen, koska siinä on i-pääte. Esimerkiksi un biscotto = keksi, monikko biscotti. Italialainen voisi olettaa että sanan keksi yksikkö on un kekso.

Nimet ovat kiinnostavia. Johtuukohan nimimerkki Keksi tästä: “Täytyy keksiä joku hyvä nimi blogille, äh, en keksi mitään. pistetään keksi”?

Mites Kari, Mari ja Sari? Italialainen voisi luulla sukunimeksi. Rossi, Verdi perusteella. I Rossi = Rossit, Rossin suku. Alueuutisissa oli artikkeli etunimestä Sari. Se merkitsee “ruhtinatar” ja Sarit yhdistyksen kotisivut löytyvät osoitteesta

Blogissa Keksi on kirjoitus joulutunnelmasta Italiassa suomalaisen silmin, ja hienoja kuvia kirkosta. Pääsee tuosta sivulinkistäni. Espanjalaisuutta päiväkirjassa Euroopan reunalla. Sori, en osaa vielä linkittää tähän, mutta kanssabloggari Katkeilevaa ajatusvirtaa on lähettänyt ohjeet, jotka juuri sain.

Sytytin aamulla joulukuusen. Roihuaa komeasti. O Christmas Tree, o Christmas Tree.. tra la la laaaa... Pass the vaahtosammutin.

A fire extinguisher - sellainen kannattaa jouluna pitää käsillä.

Tuesday, December 13, 2005



Selailin ruotsalaista lehteä. Silmiin osui “ ELVISPEN “. Kulmakarvani kohosivat. Mikä ihmeen Elviskynä? huudahdin mielessäni, kunnes aivot ehtivät käsitellä tietoa. Englanti oli päällimmäisenä, mutta hiukan syvemmältä sain tajun siitä että ruotsin kielessähän kynä on en penna. Piti hakea aivojen tiedostoista ruotsin systeemi. Sana järjestyi uudelleen, tuloksena EL - VISPEN eli sähkövatkain.

Kielitunneilla opiskelijoita ohjatessani törmään aina siihen että kohdekieltä katsotaan ja kuunnellaan omasta äidinkielestä käsin, eikä etsitä opiskeltavan kielen systeemiä. Ainoa kunnollinen tapa oppia vieras kieli on hyväksyä sen kielen sanasto, ääntäminen ja lauserakenteet. Muuten jäädään tönkkokieleen tai ei avata suuta ollenkaan.

Ei jääkiekkoa pelata jalkapallon säännöillä. Ruotsia ei puhuta englannin kielen säännöillä eikä englantia suomen systeemillä. Tai no hyvää yritystä tietysti esiintyy. Hui olkoon että karmaisee kuunnella ranskaa, italiaa - mitä tahansa suomeksi äännettynä. Onneksi ei tarvitse ainakaan omien kurssilaisten kanssa tuollaiseen alistua. Minun tunneillani opiskellaan kunnolla!

Sunday, December 11, 2005



Christmas is rolling around. Here in Finland pigs are shaking in their boots, because most Finns eat ham at Xmas. In the US of A, respectively, turkeys are shaking like aspen leaves. Our Salvation Army is doing a good job encouraging people to donate money, food and clothes for those less fortunate. From the 15th of December onwards we’ll see the money pots here and there, but not Santa Claus standing by them, as we see in American movies. Here it’s the Salvation Army people standing there.

Christmas is many things, a feast for lovers, a family gathering, a religious holiday for some people, a commercial season, a twinkling light in the darkness, but most of all, I think, it’s for children. It’s also a time for over-eating.

I don’t know if it’s just a joke, or if it’s true, but I’ve heard of TURDUCKEN for Christmas dinner. It’s supposed to be a turkey stuffed with a duck, which in turn is stuffed with a chicken - turducken. You know what they say; truth is stranger than fiction. So it could be true.

Saturday, December 10, 2005


Kansalaiset! Medbloggare!

On tapahtunut mitä pelkäsin. Ensinnäkin menin Ikkunaiineksen blogiin ja siellä oli TAAS uusi postaus. Sitten menin peremmälle reunan kohdasta Ikkunaiineksen takaa paljastui kuin paljastuikin Akkuna Aku ja Ankkalinna väki. Eikä sekään vielä mitään mutta huippuna Hanhivaaran lista ja perässä uhkaus että lisää on tulossa. Ei tässä muuta kuin lopetan ansiotyöt ja muutan Blogistaniin. Loppujen lopuksi täällä viihdyn parhaiten.



Apua, apua, aa-puu-aa! Joissakin blogeissa valitetaan että suosikit lopettavat, mutta minä raukka valitan kun en ehdi sitä vauhtia lukea kirjoituksia ja kommentteja sekä kommentaattoreiden blogeja mitä niitä löytyy. Hjälp, aiuto, ayùdame! Ikkunaiines kirjoittaa jo itse lukemisen arvoista päiväkirjaa, ja sitten vielä häntä kommentoivat toinen toistaan kiinnostavammat kirjoittajat, joihin kaikkiin haluaisi tutustua. Melkein pelkää että sieltä löytyy Akkuna Akun blogi ja koko Ankkalinna. Telemakhos päivittää harvoin Opettajankouluttajan päiväkirjaa, joten häneen ehtii syventyä, mutta joiltakin suoltaa sujuvaa tekstiä ajatusta nopeammin. Kun hetkeksi kääntää selkänsä, pari suosikkiani on ehtinyt päivittää kolme kertaa. Joillekin en ole vielä edes ehtinyt kertoa että pidän heistä. Ja sitten törmään blogiin jossa minua tervehditään nimeltä tai minun blogini on linkitetty sinne sivuun jotta päästään täällä käymään sutjakasti. Kyllä sykähdyttää. Onneksi ehdin Perun matkapäiväkirjaan ennen kuin Antti pääsi sen lopettamaan. Anelun tuloksena hän lupasi jättää ainakin uuden bloginsa osoitteen jos karistaa nykyisen tomut jaloistaan ja jättää sen Perunkirjoitukseksi jälkipolville.

Hengitä syvään. Ratkaisu on yksinkertainen. Päiväkirjoja voi mennä lukemaan huomennakin. Eivät ne katoa kuten television suora lähetys ennen videoitten aikaa. Aurinko nousee, aurinko laskee. Emme ole päivänvalostakaan riippuvaisia täällä Blogburgissa. Luemme näyttöruudun kirkkaassa valossa kirkkain otsin. Syömme ja juomme välillä. Blogburger kaikilla mausteilla. Sinappi suoraan rinnuksille. Siihen se menee kuitenkin, ja näin säästämme aikaa.

Jos ahdistaa, käyn terapiablogissani. Suoraan tuosta sivulinkistä Kops. Eilisessä postauksessa neuvoja ajan säästämiseen. Kopsin reunassa muutamia hyviä linkkejä ja blogeja. Rita Maestran reunassa kieliaihetta sivuavia menovinkkejä, kuten oma kielikouluni ja Italian ja Ranskan kirjeenvaihtajat.

Friday, December 09, 2005


Ristiin rastiin

Reittikarttaa kaivataan. Kuusenkerkkä kyselee mistä Antin matkablogin löytää. Öh, se onpi omassa blogissasi sivulinkissä nimellä Perun matkablogi tai jotain sen tapaista. Suorin reitti tästä on kun menet edellisen lastuni kommentteihin. Siellä se Antti on klikattavissa ja löydettävissä. Hänen blogissaan hyviä blogisuosituksia. Käynti kannattaa. Espanjaihmisien kannattaa lukea hänen kommenttinsa tuosta lastustani VÄHÄN HOONA otsikon alta. Antonio viittaa siinä ilmiöön että toisten puhetapa tarttuu itseenkin. Ain't that the truth! Kesällä olin juuri käytellyt espanjaa kun silmiini osui torilla vadelmia. Huudahdin "badelmia", vieläpä siten että d:n tilalla oli englannin th-äänne sanasta mother, "bathelmia. Kiitoh paljon (eli pallon, kuten Mallorca). Kannatti syödä ne sienet. Tämä juttu kirkastuu kummasti.


Vähän hoona

Laulaja Shakiran cd:n mukana tuli dvd. Jupi Junttila yritti saada siitä esiin laulut “Sin subtítulos” ja “Regresar” kunnes tajusi että ne merkitsivät “ilman tekstitystä” ja “palaa alkuun”. Kuuntelin dvd:n kolumbialaista selostajaa joka äänsi s:ää h:na oman murteensa mukaisesti. Etsiä buscar oli buhkar, ja levy un disco vastaavasti un dihko. Pääkaupunkiseudulla on aika paljon kuubalaisia. Täällä voi kuulla “suomen” sanan “kiitoh”. Ehkä jotkut valitut saavat kuulla “rakahtan sinua”. Venezuelalaisessa telenovelassani ihmettelin aluksi kun sankaritar nimitti rakahtettuaan Carlo Raul. Carlohan on italialainen nimi. Pian selvisi että sankari olikin Carlos Raul, äännettäessä Carloh. En heti kuullut koska h on siellä päin heikko äänne kuten suomen h. Ehpanjalaiset sen sijaan korauttavat viimeisen päälle kuuluvasti sen mikä kirjoituksessa on j. Samaan tapaan kuin saksan acht ja achtung. Jorge on niin muodoin HHORHHE. Heh heh. Don Juan - DON HHUAN.

Thursday, December 08, 2005



Kiitos oivallisista kommenteista. Muillakin kuin minulla oli vieroitusoireita serverin nikotellessa eilen. Miten me tulimme toimeen ennen blogeja? Ja nyt joudun lähtemään opetustyöhön, vaikka olisi niin paljon lisää herkullisia esimerkkejä kaksikielisyydestä ja kaikenlaisesta verbaaliakrobatiasta.

Tosin nyt on niin hienosti asiat että tällä kieltenopella on tänään sijainen. Lukekaa päivän kielikirjoitus blogista KUUSENKERKKÄ. Ette joudu pettymään. Itse aion lukea sen uudelleen heti kun palaan.

Kiitos kommenteista, Sari, Ikkunaiines, Maurelita, Elina... Tätä lukeville Blogistanin ulkopuolisille, esimerkiksi opiskelijoilleni, mainitsen että noita kommentteja pääsee lukemaan. Sen kun klikkaatte, click, cliccare, cliquer. Siellä klikkaamalla kommentin lähettänyttä nimimerkkiä pääsee kyseiseen blogiin bittiavaruuden imaisemana - sluurp!

Wednesday, December 07, 2005


Vieroitusoireet ohi


Blogilistalle ei päässyt moneen tuntiin. Jotain kautta pääsin lukemaan Sarilta tulleen kommentin - kiva juttu italialais-suomalaisten lasten kaksikielisyydestä, kertoile lisää kun ehdit. Tai kirjoita juttu omaan blogiisi. Vastasin kommenttiisi mutta ohjelma tökki ja tulin monistaneeksi oman viestini viideksi. Viimeisen sain poistetuksi roskakorin kuvan avulla, mutta loput neljä olkoot siellä. Onneksi yhteydet taas toimivat - kiitos ja kunnia. Alkoi ilmetä vieroitusoireita.




Hän on kaksikielisestä kodista. TV puhuu englantia ja muut suomea. Kaksikielinen, tvåspråkig, bilingual. Ja talar två prook, vinska o venska.

Kahta kieltä vaihdellessa sattuu joskus synkronointiongelmia. Yhden tuttavan lapsi, äiti suomalainen, isä amerikkalainen, tuotti riemastuttavia lausahduksia. “Kato äiti kun puissa on ihania liivejä.” ja “Isi soittaa puhelinsaappaasta.” (Boot, booth) Suomenruotsalaisen ystäväni pikkupoika Svante isännöi glillikutsuilla ja kysyi suomalaisilta kutsuvierailta: “Haluutteko lisää korvia? (Korv = makkara) Tämä on mielestäni huippukiva: Äiti suomalainen, isä ranskankielinen, lapsi ilmoittaa illalla: Äiti, mä puin jo pisaman päälle. (Pyjama, äännetään vähän niinkuin pisamaa, samanlaisella s-äänteellä kuin englannin sanassa television, tai meisure)

Itselleni kävi kerran tällainen vauhdin huumassa, ei sekaantunut kaksi kieltä, vaan kaksi sanaa, kun piti sanomani joko patsas tai veistos - sanoin paistos.

Olisi mukava saada kommentteihin lisää esimerkkejä. Blogilistan ulkopuolisetkin pääsevät kommentoimaan jos kirjautuvat ensin Sitten haku Rita Maestra.

Itselläni näyttää serveri ryppyilevän tänään. Pääsen bloggeriin, mutta en blogilistalle lukemaan suosikkiblogejani. Nyyh.

Tuesday, December 06, 2005


Ruipelo elefantti

Sain juuri meilin iranilaiselta ystävältäni. Hänen käsittääkseen Iranissa ei ole joululauluja mutta on nouruzin lauluja. Älkää kysykö mitä ne ovat. En tiedä - vielä.

Persian kielessä on mukavia sanayllätyksiä. Odottaisi että esimerkiksi banaani olisi jotain tunnistettavaa, tai leopardi, tai edes elefantti. Banaani on moz, ei voi kuin alistua. Leopardi persiaksi, eli be farsi, on päläng. Se g:kin ääntyy, kuten italian sanassa lungo, tai englannin longer, stronger, finger. ei pelkkä äng-äänne. Sitten huipennus - oletteko valmiita - elefantti on persiaksi fil.

Kuulitte oikein: FIL. As in Dr Phil. Iranilaisella ystävälläni ja hänen siskollaan oli hauskaa kun ilmoitin heille reaktioni. Miten niin isolla eläimellä voi olla niin pieneltä kuulostava nimi? Fil sopisi paremmin hiirelle. Siinä nauraessamme totesimme että ei voi mitään. Kielet on joku muu jo meidän puolestamme kehittänyt ennen meitä. Ei voi mitään. Ai se joku oli nähnyt elefantista ensin pelkän hännän.


Kuusi - sex på svenska


Joulukalenteri - luukku uusi, luukku kuusi, sisältö joulukuusi. Äiti, äiti, kuusi palaa! Mamma. mamma, julsexan kommer tillbaka!


Pariisin virheenkaihtajamme Aila toivottelee hyvää Itsenäisyyspäivää Suomeen +10 asteisesta Pariisista. Hän lähettää linkin josta löytyy sanat ja plinkka-plonkka sävel lauluun Petit Papa Noël. Juhlapäivämme kunniaksi suomeksi ja suomenruotsiksi, täältä pesee, härifån tvättas...


Monday, December 05, 2005




Joulukalenterin viides luukku helähtää auki. Viisiäänistä laulantaa. Joululauluja monella eri kielellä. O Tannenbaum kajahtaa Saksassa kun sama laulu Ranskassa kaikuu Mon Beau Sapin. Onkohan sitä Italiassa? White Christmas lauletaan monessa maassa. Italiaksi Bianco Natale, ranskaksi Noël Blanc. Ruotsiksi tiedän monta, mutta olenko kuullut mitään espanjaksi? Tiedän että en ole kuullut yhtään joululaulua persiaksi. Onko Iranissa joulua? Olen kuullut että Helsingissä asuvat iranilaiset kokoontuvat yhteiseen joulujuhlaan. Hmmm... pääsisiköhän sinne soluttautumaan valepuvussa? Suunnitelma B on että pyydän iranilaista ystävääni viemään minut mukanaan. Miltähän tuntuisi kuulla White Christmas persian kielellä ja kuvitella itsensä Teheranin liepeille lumihuippuiselle vuorelle?

Saanko Italian kirjeenvaihtajaltamme parin joululaulun nimet kommenttiosastoon, ehkä myös Pariisin virheenkaihtajalta ja Espanjaosaston bloggareilta?

Kuulin juuri että blogilistan ulkopuolisetkin voivat kirjautuneina kommentoida, joten siitä vaan.



Saisinko tulkin?


Mitä ihmettä tarkoittaa moderointi, kysyy turisti blogeissa? Jos se oli minulla päällä viime viikon mihin ne kommentit menivät joita en saanut? Toinen kysymys: Mitä tarkoittaa haircut blogikielessä? Jos blogin kuvaustekstissä lukee että se kuuluu luokkaan Sunäitis, oletan englannin kielen perusteella (Your Mother) että se viittaa riidanhaastamiseen. Pysyn varmuuden vuoksi poissa noista osastoista.

Jos on joskus ohimenevästi sellainen luulo että osaa hyvin kieliä, se luulo karisee täällä nettimaailmassa. Netin sanasto ei hetkessä avaudu ulkomaalmasta tulevalle. Joitakin termejä en käsitä, joitakin tiedän vain englanniksi, kuten computer illiterate tai sidebar. 10-vuotiaat surffailevat netissä kuin kotonaan ja käyvät isovanhempien kanssa keskustelua joissa tarvitaan tulkkia, otaksun. “Mikä ihmeen bitti?” kysyy isoisä. “Mikä on resoluutio?” “Mikä on kirnu?” kyselee lapsenlapsi. “Ai jaa, mutta minäpä googeloin sen. Älä nouse suotta siitä edestakaisin liikkuvasta oudosta tuolista, jossa on tuollaiset kaaret alla.”

Minulla on lapsuudesta asti ollut englantia elämässäni. Olenhan television kasvattamaa sukupolvea. Tulee tilanteita jolloin suomea ei ole hallussa. Kun sain kännykän ja aloin sitä käyttää, sen kieli oli suomea 10 minuuttia ennen kuin sain vaihdetuksi. Sen 10 minuutin aikana ehdin luulla kadottaneeni todellisuudentajun. Kännykässä luki “pitoon” jota en voinut käsittää. Olin yrittänyt soittaa Erkille. Oliko hän lähtenyt pitoihin ja jättänyt viestin jälkeensä? Huh mikä helpotus palata englannin kieleen. Tietenkin puhelu oli “on hold”. Kyllähän minä nyt SEN käsitän.

Yksi mikä englannin opettajaa huolestuttaa nettisukupolvessa on tuo samainen 10-vuotias joka lukee näyttöruudulta englantia suomen ääntämisellä. REPLY on selvä muuten mutta mikä se RI’PLAI on? Videoissa on REPLAY, eikä noista kahdesta sanasta tule selvää sen lapsen kanssa puhuessa. Oma ratkaisuni tuohon on englannin ääntämisen nettikurssi jota kehittelen ja alan keväällä vetää. Tähän sotkuun on tultava jotain selvyyttä, niin totta kuin olen kieltenopettaja!

- Kirjoittaudun ulos - I’m signing out - And I’m logging out... er eli ööö... suomeksi? Loggaannun ulos?


Sunday, December 04, 2005



Joulukalenterin luukku aukeaa heilahtaen. Valo välähtää - tähti, joulutähti, tähtitorttu, a star, stara, filmitähti, una estrella, una stella, une étoile, en stjärna, der Stern, asteriski eli tähdykkä, tähdykän mallinen kukka asteri, kreikkaa astron, aster eli tähti, astrologia, astronomia, tähtitiede, tähdet kertovat tähdellisiä asioita, mikä pitää tässä tähdentää. Siihen nähden ja sen tähden nyt lähden... tähtitorttu tähtäimessä. Ota tähti, nälkä lähti.



Sunday is a Fun Day


Sunday, the first day of the week... or is it the last day of the week? I hear that in some countries the week begins on Saturday. Well, no matter. Here on the Internet we’re no slaves to the calendar. Open at all hours.

Be that as it may, Sunday is a fun day because I work from home today. And it isn’t so much work as it is fun. I teach English online, via email, to a group of Finnish people. It started out as a plan to support self study and slowly but surely it has been developing into something rather promising.

Sunday is also a day when one has time to read other people’s weblog diaries. There are some excellent writers there. Some talk about themselves and their everyday life, others about life in general and the Universe. And then there are those who use their pages to complain about everything. I don’t read that kind of useless moaning, ranting and raving. Maybe it is useful to the people who write it, who knows, but I doubt it. There are enjoyable travel journals there, poetry corners, religious blogs an so on. New weblogs are entered on the lists every day. There are some 4000 weblogs on the Finnish list where my blog is, Google it if you’re interested and not familiar with it.

Kind regards and love to all of my friends and acquaintances, students and relatives around the world. Learn some Finnish so you can read the rest of my weblog.



Saturday, December 03, 2005



Aikaa lueskella blogitarjontaa viikonloppuvapaan ansiosta. Kuin sadussa Kultakutri ja kolme karhua (Goldilocks and the Three Beers or Bears?) kokeilen eri blogeja; liian räikeät valot, liian sekavaa, aihepiiri ei sovi minulle, liian karkeaa kieltä, liian mitäänsanomatonta laimeaa höpinää, aiheetonta jupinaa, ei kiitos jos on valitusta, tilitystä, vuodatusta, vatutusta, kiukutusta, ilmapiiri blääh. Liian mustaa, liian pinkkiä - aah, juuri sopivan vihreää. The grass is greener on the other side?

Sieltä täältä löytyy niin taitavia kirjoittajia että jos olisin yhtään kateellisuuteen taipuvainen nyt kyllä kituset vihertäisivät pahan kerran. Runojakin jotkut osaavat kirjoittaa. Hyviä runoja. Sellaisia joiden ääreen jään viipymään ja miettimään. Mistähän syystä runo on ilmaisumuoto jolle ei ole niin paljon lukijoita kuin muulle kirjallisuudelle? Miksi niin monet vierastavat runonlausuntaa?

Yhtäkkiä tunnen kiitollisuutta pakkoruotsista ja pakkorunoudesta. Kumpaakaan en olisi itse koulutukseeni valinnut, enkä kumpaakaan nyt vaihtaisi pois. Nautinnollisimmat kielet itselleni ovat persia, espanja ja Sverige svenska. Kaikkiin kieliopintoihin yliopistossa kuului kirjallisuus; kertomakirjallisuus, draama ja lyriikka.

Runous ei ole ollut päällimmäisenä harrastuksissani koskaan, mutta blogit ovat innostuttaneet, varsinkin nimimerkki Kynä kädessä. Palasin eilen sinne lukemaan runoa josta sain mielikuvan ahvenenella ratsastavasta pojasta, mutta enpä tiedä missä se piileskeli. En kai uneksinut koko juttua? Delfiinikin runossa mainittiin.

Tässä runonlausujan suoritus peruskoulun kevätjuhlassa: Laiva saapuu satamaan - töks.

Matka blogimaisemassa jatkuu...



Kulunut saranapuolelta


Joulukalenterin kolmas luukku avautuu nitisten. Saranoitten nitinästä mieleen nousee yksi kerta K-junassa Ramonin kanssa. Näytimme konnarille lippumme. Pienet muovikannelliset kuten pääkaupunkiseudulla nykyäänkin. Ahkerassa käytössä Ramonin lippu oli hankautunut sellaiseksi että puolikkaat roikkuivat toisissaan kiinni ainoastaan yhden säikeen varassa.

Hän lausui konnaritädille lippua vilauttaessaan kuolemattomat sanat: “Tää on vähän kulunut saranapuolelta.”

Mainitut sanat riemastuttavat aina niitä muistaessani, Yksi haittapuoli. Kerran yksin junassa matkatessani alkoi naurattaa hillittömästi. Yksin nauraminen julkisilla paikoilla... tiedätte varmaan mitä tarkoitan. Mitähän siitä muuten oikeasti seuraisi? Tukahdutin nauruni säntillisen ihmisen tapaan, mutta ellen olisi niin tehnyt? Olisinko saanut a) mukavaa juttuseuraa b) ei-toivottua juttuseuraa c) paheksuvia katseita d) ilmaisen kuljetuksen pääteasemalta sairaalaan e) muu vaihtoehto? # Rasti ruutuun e) Muu vaihtoehto = Emme tiedä ellemme kokeile.

Onko yksi syy kommunikaation puutteeseen ihmisten välillä se että pidätellään naurua ja pidätellään puhetta?

# Rasti ruutuun a) On b) Kyllä

Rohkea rokan syö, uhkarohkea puhuu kanssamatkustajille junassa.


Friday, December 02, 2005


Onk mul kukka soittanu?


Selitin VTT:n alkeisenglannin ryhmälle miten englannin kielessä ei lausuta konsonantteja pitkinä vaikka kirjoitetaan. Difficult on /difiklt/ja bottom on /botm/ Kuulostaa ihan ruotsilta kun joku yrittää sanoa bottom pitkällä t:llä. No tuota juttua luennoin siinä opiskelijoille ja kerroin miten englanninkielisille on vaikea tehdä ero suomen lyhyiden ja pitkien konsonanttien välillä; onko laki vai lakki, tuli vai tulli. Huomautin miten itsestään selvää meille suomenkielisille on erottaa pitkä ja lyhyt konsonantti. Tulipa taas muistutus vaillinaisista tiedoistani kun oppilas Lean tuolista kuului jämäkkä: Ei pidä paikkaansa. Työkaveri ei ainakaan erota niitä. Se on turkulainen ja kysyy: Onk mul kukka soittanu?

Niin ja kirjoittelipa ei-turkulainen ystäväni Marja ala-asteella aineeseensa: “Hän ei virkannut sanaakaan.” Nou problem, Marja meni myöhemmin yliopistoon suomen kieltä ja kirjallisuutta opiskelemaan.

Tässä osoitteessa varsin eloisaa turuksi kirjoitettua juttua: Suosittelen käyntiä, ja ehkä tulkkia.



Joulukalenterin 2. luukku


Luukku kaksi aukeaa. Kaksi, kax, deux, due, dos, two, zwei, två, persiaksi do

Bicycle, bilingual, dioxide, hoo kaks oo, kaksoisolento, double, couple, tupla, pari

Väläys menneiltä englannin tunneilta; oppilas sanoo two siten ääntäen että kuulen ja luulen två. Niihin aikoihin en ollut vielä tajunnut että suomalaiset luulevat w:tä v:ksi,,, Oppilaksen pään päälle puhekuplaan tuli väärä transkribointi ruotsin koodilla.

Ai niin, oliko siellä joulukalenterin luukussa joku kuvakin... Kynttiläkö se on? Mulla ei nyt sytytä.


Thursday, December 01, 2005




Joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa naristen. Näkyy katosta riippuva himmeli. Ach du lieber Himmel! Jag börjat tänka på allt mellan himmel och jord. I'm in seventh Heaven. Taivaassa vai taivaalla? Himmeli on katossa vai katolla? Skyscrapers in New York. Pie in the sky. Santo cielo! Santa Madonna! Santa Claus! Vaaleansininen on celeste. Arc-en-ciel on sateenkaari. !Mi cielo, mi amor! Muistaakseni taivas on persiaksi sama kuin paratiisi, behesht. Kesää edeltävän kuukauden nimi on ordibehesht. Iranin luonto puhkeaa paratiisiksi.

Tällainen on kieltenopettajan joulukalenteri. Himmel nochmal! Onpa krääsää.




Espanjaa puhuva maailma tuntee television romanttiset sarjat joita kutsutaan nimellä telenovela. Otin 7 - 8 vuotta sitten tavakseni seurata niitä kesälomalla satelliitti-TV:stä. Mainioita espanjan opintoihin, koska niissä puhutaan paljon, ja saippuasarjojen tapaan niitä lähetetään joka arkipäivä. Ensimmäinen josta näin pätkiä oli nimeltään Abigail. Ymmärsin sanan sieltä, toisen täältä, mutta juuri se siinä olikin niin eksoottista ja jännittävää. Sitten alkoi Te sigo amando (= I Still Love You) jota nauhoitin oppiakseni tehokkaammin. Kiivasluontoinen ranchin omistaja Ignacio piti peonit ja perheen ojennuksessa ruoskalla viuhtoen pyörätuolista käsin. “!Cobarde! No tienes pantalones! hän sätti muita. (Suora suomennos: Pelkuri! Sinulla ei ole housuja!)

Seuraavana kesänä katselin nauhalta sarjaa Esmeralda. Siinä oli upea vesiputous ja Meksikon luontoa. Opin hurjasti lisää espanjaa ja pääsin lomatunnelmiin. Yhtenä vuonna täydensin espanjan opintojani, minkä jälkeen olen saattanut seurata Espanjan TV:tä vaivatta.

Kiinnostava piirre että telenovelan sankarilla on yleensä kaksiosainen nimi jota toistellaan ahkerasti ja antaumuksella. José Armando, Pedro Luis, Fernando José... ei mitään tarvetta lyhyempään lempinimeen kuten Kake tai Make tai Jussi. Kai se romantiikka kärsisi. Eivätkä latinot voisi olla yhtä romanttisia savon kielellä, arvelen.

Nyt on kesken venezuelalainen (lalalaa) El secreto de amor. Romanttinen sankari Carlos Raul.


This page is powered by Blogger. Isn't yours?